Kun kuolen, maailma ei lakkaa,
siksi sanon Kun lähden, eikä yksikään tie näytä minne menen.
*
Kun olen mennyt, jää maailma kuolemaan ja minä sen mukana.
*
Vasta kun lauseeni on unohdettu on kuolemantuomioni näytetty toteen:
kaikki tuomioni kirkastuneina.
2 kommenttia:
Kaunis. Vaikuttava. Herpaannuttavan hyvä runo. Siinä on kaikki. Mitään ei puutu. Mitään ei ole liikaa. Jää mieleen kuin onnistunut kolmisointu.
Kiitos, Liisu! Yritin tehdä tämmöisiä puolittaisia aformismeja Mirkka Rekolan hengessä. Lähtö liikkeelle siten, että kirjoitin Mannerin yhteen säkeeseen vastaväitteen.
Lähetä kommentti