Ennen kuin luen riviäkään feministien ja Knausgårdin "keskustelusta",
kysyn itseltäni: What would Nietzsche do?
6 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Niitsekään ei unohtaisi ainakaan piiskaa(vrt. Hännikäisenkin viime postaus Marginaliassa...).
Mutta koska Knasu kiinnostaa minua tietyillä rajatuilla alueilla paljon (en tarkoita kolmekymppisten latteihmisten parisuhde-kelailuja ja lapsiperhe-juttuja) niin kysyn, mihin keskusteluun viittaat? Missä Norjan uus-Hamsum on ollut vauhdissa. Viittaatko vasta julkaistuun esseekirjaan vai onko jossakin joku kiinnostava uusi juttu? Minähän You tubetan kirjailijoita mielelläni. En kavahda Human Interestiä. Fanimeininkiä, hah ha! Knasusta on mm. todella hyvä juttu kun se puhuu USA:n kongressissa (!) tai ainakin siellä lähellä. Aika arvokasta. Aikamoiset puitteet. Parhaat tubet on kuitenkin ilman muuta Houellebecqilla ja Bernhardilla.
Löysin jutut ja Knasun oman "vastineen" DN:stä. Ei yllätä. Eräs suomalainen ajattelija on nimittänyt Ruotsia hypnotisoiduksi maaksi, ja sitähän se todella onkin. Demari-Kuningaskunta joka on tehnyt poliittisesta korrektiudesta arkipäivän fasismia. Taidamma olla menossa perässä. Karl Oven ei siis kannata paeta ajatus-emigrantiksi Suomeen ainakaan. On se jännä juttu, meidänkin älymystömme (kuten Ruotsin) on niin syvin rintaäänihuokauksin huolissaan idän sananvapaudesta Putinistanissa, mutta ei näe omaa malkaa omassa silmässä.
yritin kännykällä lähettää mökiltä pariin otteeseen juuri nuo linkit mutta eivätpä näy tulleen perille. Minusta Knausgård on jäljillä tuossa kyklooppiajatuksessaan; poliittisen korrektiuden latistava kaameus - jos se ulotetaan kirjallisuuteenkin, saadaan vain tylsiä puhdasoppisia mauttomia ideologisesti ennalta arvattavia tekstejä, kuten "radikaalia feminismiä", joka näyttää muutaman vuoden päästä yhtä tunkkaiselta kuin tunkkaisin sovinismi, josta se oikeastaan eroa yhtään mitenkään. Olen allerginen tällaisille keskusteluille, koska ne eivät ole keskusteluja joissa puhekumppanit koskettavat toisiaan, vaan huutamista yhteen suuntaan valmiiksi fiksatusta positiosta = törkeää vallankäyttöä omaksumalla tietty korrekti / alistetun näkökulma. Sinänsä feminismissä on myös monia hyviä asioita, mutta se voi olla myös äärimmäisen kaavamaista ja banaalia ja on sitä yleensä silloin kun se yhdistyy kieroon ja kohtuuttomaan valtapositioon, joka ei välitä siitä mitä todellisuudessa tapahtuu. Tällä en tahdo tehdä tyhjäksi feminismillekin tärkeitä asioita: puhetta yhteiskunnallisesti marginaalisten puolesta, olipa kyseessä sukupuoleen, yhteiskunnallisiin mahdollisuuksiin tms. muuhun perustuva marginaalisuus.
Tuosta Nietzschestä: en ole mikään äijän suuri ihailija, mutta hänellä on monia hyviä pointteja megalomaanisten hulluudenpuuskien seassa. Vaikka en jaa Nietzschen ajattelua naisista (paitsi sopivasti sovellettavassa harrastetarkoituksessa - nk. piiskajuttu :)), on herkullista ajatella millaisilla sanoilla hän puhuisi tietyistä aikamme ilmiöistä.
Joo, tämä nykyinen demokratia on hyvin jännää ja se miten sitä säädellään: jos olet poliittisesti korrektissa porukassa voit väittää jotakin äijää "metaforisesti" vaikkapa "pedofiiliksi" jne. sehän on vain nasevaa ja osuvaa ja tietenkin aivan oikeutettua esim. feministisestä näkökulmasta.
Voi kuitenkin olla, että nämä samaiset feministiihmiset (yleensä naiset) käyttävät itse häikäilemättä valtaa siten, että nuoret naiset ja miehet ovat täysin kiedottuja heidän poliittisiin peleihinsä tai tutkimuksellisiin mieltymyksiinsä (myös tässä yhteydessä tulee mieleen metaforisesti "pedofilia" tai ainakin "nuorten ihmisten viettely vallalla". Myös tässä tikku on helppo tökätä toisen silmään, kun omassa on tukki.
Hyviä pointteja. Mutta kyllähän Knausgårdin kohtelussa on nyt eräänlaisesta mediavainosta kysymys. Jonas Gardell on kunnostautunut tässä nyt myös. Ei ymmäränyt lainkaan ( "Skärp dig) Knausgårdin ihan normaalia isän huolta siitä, mitä hänen lapsensa ajattelevat isästä luodusta pedofiili-kuvasta...Kannattaa kaikkien lukea tuo DN:n artikkeli. En tiedä onko suomalaisten tiedossa edes se, että Knausgårdia on verrattu Breivikiin(!). Hesarin velvollisuus olisi oikeastaan julkaista tuo Knausin vastine suomennettuna, että koko tuo juttu tulisi kunnolla esiin. (Soitinkin sinne kulttuuritoimitukseen ja lupasivat harkita. Jos eivät julkaise, herää kyllä kysymys, mitä Karl Ove sanoo sanoo sellaista, ettei julkaista.)
Muistan hyvin vastaavanlaisen ns. fittism-debatin kun Ulf Lundell-niminen kirjailija ja lauluntekijä teloitettiin Ruotsin mediassa 2000-luvun taitteessa. Silloin eräät feministit(?) uhkasivat jopa polttaa Lundellin kirjoja. Sic. Kyllä Ruotsinmaassa jotain mätää ihan oikeasti on.
Onko tämä muuten enää edes turhaa ulkokirjallista huminaa? Ei minusta, jos ideologisista syistä kirjailijaa halutaan ohjata käsittelemään asioita oikein halutun ideologian kannalta. Nyt ei kannattaisi niinkään kuunnella Siskiniä kuin Knausgårdia sillä matkalla media-gestapoon taidamme olla mekin.
6 kommenttia:
Niitsekään ei unohtaisi ainakaan piiskaa(vrt. Hännikäisenkin viime postaus Marginaliassa...).
Mutta koska Knasu kiinnostaa minua tietyillä rajatuilla alueilla paljon (en tarkoita kolmekymppisten latteihmisten parisuhde-kelailuja ja lapsiperhe-juttuja) niin kysyn, mihin keskusteluun viittaat? Missä Norjan uus-Hamsum on ollut vauhdissa. Viittaatko vasta julkaistuun esseekirjaan vai onko jossakin joku kiinnostava uusi juttu? Minähän You tubetan kirjailijoita mielelläni. En kavahda Human Interestiä. Fanimeininkiä, hah ha! Knasusta on mm. todella hyvä juttu kun se puhuu USA:n kongressissa (!) tai ainakin siellä lähellä. Aika arvokasta. Aikamoiset puitteet. Parhaat tubet on kuitenkin ilman muuta Houellebecqilla ja Bernhardilla.
jope
Löysin jutut ja Knasun oman "vastineen" DN:stä. Ei yllätä. Eräs suomalainen ajattelija on nimittänyt Ruotsia hypnotisoiduksi maaksi, ja sitähän se todella onkin. Demari-Kuningaskunta joka on tehnyt poliittisesta korrektiudesta arkipäivän fasismia. Taidamma olla menossa perässä. Karl Oven ei siis kannata paeta ajatus-emigrantiksi Suomeen ainakaan. On se jännä juttu, meidänkin älymystömme (kuten Ruotsin) on niin syvin rintaäänihuokauksin huolissaan idän sananvapaudesta Putinistanissa, mutta ei näe omaa malkaa omassa silmässä.
jope
Moi Jope,
yritin kännykällä lähettää mökiltä pariin otteeseen juuri nuo linkit mutta eivätpä näy tulleen perille. Minusta Knausgård on jäljillä tuossa kyklooppiajatuksessaan; poliittisen korrektiuden latistava kaameus - jos se ulotetaan kirjallisuuteenkin, saadaan vain tylsiä puhdasoppisia mauttomia ideologisesti ennalta arvattavia tekstejä, kuten "radikaalia feminismiä", joka näyttää muutaman vuoden päästä yhtä tunkkaiselta kuin tunkkaisin sovinismi, josta se oikeastaan eroa yhtään mitenkään. Olen allerginen tällaisille keskusteluille, koska ne eivät ole keskusteluja joissa puhekumppanit koskettavat toisiaan, vaan huutamista yhteen suuntaan valmiiksi fiksatusta positiosta = törkeää vallankäyttöä omaksumalla tietty korrekti / alistetun näkökulma. Sinänsä feminismissä on myös monia hyviä asioita, mutta se voi olla myös äärimmäisen kaavamaista ja banaalia ja on sitä yleensä silloin kun se yhdistyy kieroon ja kohtuuttomaan valtapositioon, joka ei välitä siitä mitä todellisuudessa tapahtuu. Tällä en tahdo tehdä tyhjäksi feminismillekin tärkeitä asioita: puhetta yhteiskunnallisesti marginaalisten puolesta, olipa kyseessä sukupuoleen, yhteiskunnallisiin mahdollisuuksiin tms. muuhun perustuva marginaalisuus.
Tuosta Nietzschestä: en ole mikään äijän suuri ihailija, mutta hänellä on monia hyviä pointteja megalomaanisten hulluudenpuuskien seassa. Vaikka en jaa Nietzschen ajattelua naisista (paitsi sopivasti sovellettavassa harrastetarkoituksessa - nk. piiskajuttu :)), on herkullista ajatella millaisilla sanoilla hän puhuisi tietyistä aikamme ilmiöistä.
Joo, tämä nykyinen demokratia on hyvin jännää ja se miten sitä säädellään: jos olet poliittisesti korrektissa porukassa voit väittää jotakin äijää "metaforisesti" vaikkapa "pedofiiliksi" jne. sehän on vain nasevaa ja osuvaa ja tietenkin aivan oikeutettua esim. feministisestä näkökulmasta.
Voi kuitenkin olla, että nämä samaiset feministiihmiset (yleensä naiset) käyttävät itse häikäilemättä valtaa siten, että nuoret naiset ja miehet ovat täysin kiedottuja heidän poliittisiin peleihinsä tai tutkimuksellisiin mieltymyksiinsä (myös tässä yhteydessä tulee mieleen metaforisesti "pedofilia" tai ainakin "nuorten ihmisten viettely vallalla". Myös tässä tikku on helppo tökätä toisen silmään, kun omassa on tukki.
Hyviä pointteja. Mutta kyllähän Knausgårdin kohtelussa on nyt eräänlaisesta mediavainosta kysymys. Jonas Gardell on kunnostautunut tässä nyt myös. Ei ymmäränyt lainkaan
( "Skärp dig) Knausgårdin ihan normaalia isän huolta siitä, mitä hänen lapsensa ajattelevat isästä luodusta pedofiili-kuvasta...Kannattaa kaikkien lukea tuo DN:n artikkeli. En tiedä onko suomalaisten tiedossa edes se, että Knausgårdia on verrattu Breivikiin(!). Hesarin velvollisuus olisi oikeastaan julkaista tuo Knausin vastine suomennettuna, että koko tuo juttu tulisi kunnolla esiin.
(Soitinkin sinne kulttuuritoimitukseen ja lupasivat harkita. Jos eivät julkaise, herää kyllä kysymys, mitä Karl Ove sanoo sanoo sellaista, ettei julkaista.)
Muistan hyvin vastaavanlaisen ns. fittism-debatin kun Ulf Lundell-niminen kirjailija ja lauluntekijä teloitettiin Ruotsin mediassa
2000-luvun taitteessa. Silloin eräät feministit(?) uhkasivat jopa polttaa Lundellin kirjoja. Sic. Kyllä Ruotsinmaassa jotain mätää ihan oikeasti on.
Onko tämä muuten enää edes turhaa ulkokirjallista huminaa? Ei minusta, jos ideologisista syistä kirjailijaa halutaan ohjata käsittelemään asioita oikein halutun ideologian kannalta. Nyt ei kannattaisi niinkään kuunnella Siskiniä kuin Knausgårdia sillä matkalla media-gestapoon taidamme olla mekin.
jope
Lähetä kommentti