Elokuvissa

Antti J. Jokisen ohjauksessa Katja Ketun Kätilö on muuttunut rakkausromaanista melodraamaksi. Hienoja kuvia (jotka vastaavat kuvakerrontana kirjan kielellistä materiaalisuutta ja Vikasilmän fokalisoimaa puhetta) juoni edellä, loppua kohden yhä etäämmäs kirjasta (sikäli kuin muistan) ja yhä epäuskottavammin kirjoitettuja kohtauksia, joissa ristiriitoja ja kömpelyyksiä yksityiskohdissa asti.


Todentuntu ei liene melodraaman ydintä, mutta selvät juonen ja henkilöiden rakentamisen epäjohdonmukaisuudet olisi voinut yrittää karsia pois, siitä eivät tunteet ja suuret linjat olisi kärsineet lainkaan.


Näyttelijätyössä ei valittamista (Kosonen, Tilkanen ja Petelius parhaat, Korpelan näyttelemässä Gödelissä aineksia, mutta ohjauksessa ja käsikirjoituksessa ei ole jaksettu ajatella henkilökuvaa loppuun saakka --- pelkkä ristiriitaisuus ei toimi). Lavastus erinomaista, noihin maisemiin, taloihin ja esineisiin on helppo rakastua.


Jos olisin ollut kirjailija tämän elokuvan taustalla, en olisi antanut ohjaajan käsikirjoittaa kaikkia näitä mokia mukaan.


Pienellä huolellisuudella olisi saavutettu huomattavasti ehyempi lopputulos. Elokuvasovituksen genrevalinta jaksaa ihmetyttää.

Alaviite

*Mitä tahto voi kuunnella ja missä tapahtuu kun sanon "Tahdon"?






--- mitä tämä tahtominen on: suuntautumista, halua, toivetta,
fysiologiaa vai järkeä, jos sellaista on, mitä se voi ilmaisemisessa ilmaista, ja voiko?

Oivallus

Vapaa tahto: tahto ei kuuntele.

Uh

Elämän ultimatummarket.

Päivän sitaatti

Jokainen asiakaspalvelija on moni osaaja.*






* Kuvaus Ultimatemarketin yritystoimintaa esittelevältä sivulta


("Miksi Ultimatemarket on edullinen?")

Yksirivi

Kadotin tieni runoon, etsin taas, en yksin, en parempana, kuin uppokohokas.

Panic relief

Kyllä mä ihmettelen tätä puhetta tuottavuuden lisäämisestä ja työpaikkojen luomisesta.


Mikä siitä tekee niin kiehtovaa, että on pakko jatkaa ja päitä vaihtaa?


Vuodet kuluvat, ja puhe iskee meihin kuin hai, joka repii yhä suurempia paloja,


ja silti meille näytetään toivon aura, josta jokainen tietää, että se sammuu,


säätäjästä vain painaa, on mahdoton erota lähetysten loppukevennyksistä.


Me mokellamme syvällä sametilla vuoratun pussin uumenissa. Ommel rakoilee


ja sen takana on pitsireunus ja pelkkää tyhjää.

Palkitsemisjärjestelmä

Joskus saattaa käydä niinkin että vaimo sanoo:

-- Saat maalata nuo portaat, kunhan ensin tyhjennät huussin.

Tuttu kuvio, mutta ehkä tästä sittenkin puuttuu pieni eroottinen väliaine.