perjantai 14. elokuuta 2015

Panic relief









Kyllä mä ihmettelen tätä puhetta tuottavuuden lisäämisestä ja työpaikkojen luomisesta.


Mikä siitä tekee niin kiehtovaa, että on pakko jatkaa ja päitä vaihtaa?


Vuodet kuluvat, ja puhe iskee meihin kuin hai, joka repii yhä suurempia paloja,


ja silti meille näytetään toivon aura, josta jokainen tietää, että se sammuu,


säätäjästä vain painaa, on mahdoton erota lähetysten loppukevennyksistä.


Me mokellamme syvällä sametilla vuoratun pussin uumenissa. Ommel rakoilee


ja sen takana on pitsireunus ja pelkkää tyhjää.



















Ei kommentteja: