torstai 10. syyskuuta 2015
Painotuskysymys
Kun elokuvaohjaaja keskittyy silmiin ja eleisiin, hän saattaa unohtaa ettei Jäämerellä
ole sellaisia kaislikoita kuin Liettuassa. Naisvanki pakenee ovesta, joka edellisessä
kohtauksessa on lukittu salvalla. Venäläissotilas avaa portin rakastajalle, vaikka
toinen karjuu selän takana Ruki vverh! Mökin puut ovat vasta sahattuja,
ja töllin pöydällä komeilee uusi Adler. Kuka käynnisti sahan, kuka raahasi koneen korpeen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Onko tämä "Elokuvissa" II?
On. Tulee käytyä liian harvoin elokuvissa.
Mutta hyvä kun kävit; noita seikkoja ei ole näkynyt lukemissani arvioissa.
Toinen asia, jonka laitan tähän, vaikka se ei liity tähän, vaan uudempiin päivityksiin. Pitikö olla Saaren näköinen mies, että kesti kuulla ja osin doku-mentoida kännisen Haavikon jutut? Nyt niihin edes viitataan; onneksi Saarikoski päivitti oman luisunsa, vanhemman runoilijan kohtalon, jota ei välttämättä ymmärrä oma poikakaan.
Erittäin hyvä näkökulma tämäkin. En varmasti itsekään poikana olisi ensimmäisenä ottamassa isäni alkoholin käytön ikäviä piirteitä esiin, varsinkaan tuon Haavikon tilasta käydyn keskustelun jälkeen. Tämä on epäilemättä kohta, jossa HH suojaa itseään ja isäänsä. Jos Saaren ystävyyssymposiumit perustuivat viinin vaikutuksille, voidaan puhua vain kännipuheiden dokumentoinnista. Ei ystävyydestä tai toisesta välittämisestä. Kaikki paskapuheet suuresta taiteen ymmärtämisestä voi saman tien unohtaa.
Luulen kuitenkin, että tämä kännäävä Haavikko oireilee myös pojan tekstissä, eikä hän aivan pidä siitä mitä näkee, ehkä ei myös sano kaikkea olennaista.
Lähetä kommentti