Oksasen Norma ja Ollikaisen Musta satu (päivitetty)

Fantasiaelementit historiallisia romaaneja kirjoittaneiden tekijöiden uusimmissa teoksissa. Siinä taitaa olla yksi ensi kevään Nykykirjallisuus-kurssini aiheista. Tapausesimerkkeinä Sofia Oksasen Norma ja Aki Ollikaisen Musta satu. Hauska pohtia tarkemmin, mihin fantastista on tarvittu ja millaista se on luonteeltaan.
   Hieman kyllä mietin Normassa päähenkilö Norma Rossin kiihkeän hiustenkasvun tarpeellisuutta. Olisiko ilmankin saatu trilleri aikaan -- sellainenhan teos ennen kaikkea on? Vastaus riippuu tietenkin siitä, mitä Oksanen tahtoi sanoa.
   Nopeasti kasvavat hiukset eivät mielestäni tarjoa ainakaan helposti tulkintaa syventävää lukutapaa, joka levittäisi Oksasen teoksen ihmis-/elinkaupan tematiikkaa. Pikemminkin kyse on ratkaisusta, josta käsin juoni saadaan toimimaan mahdollisimman niukoilla selityksillä.
   Pidin kuitenkin Oksasen teoksesta nopeasti ahmittavana lukuromaanina, vaikkei se mielestäni ollut Stalinin lehmien, Puhdistuksen tai Kyyhkyjen veroinen. Rakenne toimi kuitenkin hyvin.

PS. Toki päähenkilön erikoiset hiukset tuovat teokseen toiseuden ja poikkeavuuden kysymykset, mutta kovin mystifioidussa ja kirjallisessa muodossa, jos ajatellaan elinkaupan ja ihmiskaupan aihepiirejä, joissa teos muuten liikkuu. Lukiessa fantastinen elementti ei kuitenkaan haitannut olihan hiusten arvoituksen ratkaiseminen ja jopa historiallinen taustoittaminen teoksen yksi sivujuonne, joka kutoi motiiveja ja Norman sukulinjaa yhteen.