Syksyn tieto

Suurin iloni, hän sanoi, on maleksia ohi hitaasti valmistuvien kivitalojen, raskaasti aumansa laskevien teräskattojen ja katsella pihojen hyväkroppaisia venäläisnaisia, jotka nostavat kevyesti lapsensa maasta, ihastella: -- Viisi työmiestä, joillakin on tuollaiseen varaa. Miten turhilta tuntuvat silloin kysymykset runouden yhteiskunnallisuudesta ja modernismista. Jos sellaiset asiat olisivat ratkaistavissa, ne olisi ratkaistu aikapäiviä sitten niin kuin tiili leikataan kahtia tai rauta ja laasti kokoavat seinän. Mutta me istumme esittämässä tietävää, tuhlaamme aikaamme pöydillämme lojuvissa jaarituksissa, kutsumme sitä tietoisuudeksi itsestämme, etiikasta ja sensitiivisyydestä. Me emme voi muuta tässä kohoavassa paskassa, sitä hilseen määrää, humanismi, bisneselämä.