torstai 12. marraskuuta 2015

Kuuluisia pöhinäsanontoja






Huoraamisen syntien välttämiseksi olkoon kullakin oma pöhinäkeskuksensa:
on parempi pöhistä kuin palaa.


*


Oi katso, pöhinäkeskus, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois.


*


Tähtitaivas ylläni ja pöhinäkeskus sisimmässäni.


*


Pöhinäkeskukseni, pöhinäkeskukseni, miksi minut hylkäsit!


*


Voi ystäväni! Me tulemme liian myöhään. Jumalat kyllä elävät, 
mutta meidän yllämme pöhinäkeskuksissa.


Sillä aina eivät kaupallistamistarkoitukset voi sopia heikkoon astiaan,
vain aika ajoin ihminen kestää niiden runsautta.


Unta heistä on sen jälkeen elämä. Mutta tuotteistus auttaa
kuin uni ja vahvemmaksi tekevät pakko ja yö.


Sitä ennen tuntuu minusta usein
paremmalta nukkua, kuin olla näin ilman tovereita,


näin odottaa, ja mitä tehdä sillä välin ja mitä sanoa,
en tiedä, ja mitä varten olla runoilija pöhinäkeskusten aikana?


*


Kun olen kuollut,
kun olen kuollut.
Pöhinäkeskus jatkuu, pöhinäkeskus.


*


Ja mitä muita näitä nyt on. . . "Kyllä, teidän armonne. . ."



2 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

"Kun olen kuollut,
kun olen kuollut.

luin ensin:

Kun olen kuollut,
olen kuollut.

Vesa Haapala kirjoitti...

Liisu, se sopisikin paremmin kuin tuo Viidan toisto, joka ei huomattavasti lisää informaatiota lauseeseen. Kuollut mikä kuollut, se on selvä peli ja affirmaatio.