torstai 26. marraskuuta 2015
Todellisuuden kirjoitus
Mikä eettinen rangaistus kohtaa meitä, jotka emme plagioi toisten, jo kuolleiden tekstejä, vaan esitämme elämän ja sen tekstit omanamme? Mikä tuomioistuin meidät paljastaa ja tuomitsee? Kuinka käy meidän, jotka kopioimme todellisuuden kirjoitusta niin kuin se olisi oma elämämme, päivästä ja viikosta toiseen, emme vaihda edes yksityiskohtia, vaan nekin uskomme omiksemme. Toimi ei ole vähäinen, seuraamukset ovat ankaria. Kun sanon tämän ääneen kadulla kohtaamalleni opettajalle, hän viittaa lumituiskuun ja vastaa ranskaksi: -- Jotain säädyllisyyttä, ystäväni, etkö näe, että paikalla on lapsia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvää pohdintaa.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikki tieteisiin ja taiteisiin kohdistuvat asiat, niiden esille saattaminen, pitäisi olla luvallista koko ihmiskunnalle, mutta eihän se sitä ole. On tekijänoikeuslaki, joka määrää, milloin saa vapaasti käyttää omiin tarkoituksiinsa toisen ajatuksia ja tekoja. Onko se 70 vuotta tekijän kuolemasta, vai mitä. Mutta mielestäni sitä ei missään tapauksessa saa/voi ottaa itselleen ansioksi, tekijän nimi on aina mainittava ja siten kunnioitettava hänen muistoaan. Herättää hänet tavallaan kuolleista.
Itselläni on sikäli hyvä tilanne, että minulla on millä mässätä esim. taideteosten suhteen, joita saan mielinmäärin käyttää esim. blogissa tarvitsematta ilmoittaa edes tekijän nimeä. Hän kun on samaa mieltä siitä, että taide on yhteistä, eikä tekijää tarvitse korostaa, taide on asia an sich. Pojalta lainaan usein musiikkia, mutta hänen nimensä on syytä mainita, jotta se tulisi tutuksi ja avittaisi häntä taiteen polulla, joka on kuoppainen ja vaikeakulkuinen aina alkutaipaleella, ehkä myöhemminkin.
Ymmärrän asian kaksi puolta. Joillekin nimi tietää leipää, toinen saattaa olla omavarainen ja jos on vaatimaton luonteeltaan, ei kaipaa nimensä antamaa lisää, toivoo, että teos itse puhuu puolestaan. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia.
Miten itse suhtautuisit, jos lainaisin sinulta jotain runoa tai oivallusta yleensä? (Nimi seuraisi kuitenkin aina itseselvyytenä mukana).
Esim. tuossa Finlandia-kilpailuun osallistuneiden kirjailijoitten joukossa on tapaus, joka ei minkäänlaisilla selityksillä säestettynä saa minua pitämään kirjailijaa reiluna. Muutenkin olen vähän skeptinen hänen kirjojensa suhteen. Hän käyttää hyväkseen toisia ihmisiä kysymättä lupaa heiltä. Ja jos henkilö josta hän kirjoittaa on kuollut jo, olisiko se liikaa vaadittu, jos olisi tuo 70 v rajana, jota ennen hän saa pitää oman elämänsä vaikka kuolleena? Sillä asialla on kyllä puolensa ja puolensa. Sehän voi olla vaikkapa hänen kunniakseen kirjoitettu.
Moi Liisu,
hyviä mietteitä.
Surullinen tapaus tämä taannoinen Finlandia-kisaaja, muuta en sano. Kirjallisuus on oppimista ja lainaa mutta myös kunnioitusta niitä kohtaan joilta on oppinut.
Totta kai saat lainata jotain mitä olen kirjoittanut.
Lopuksi paljastus: hieman absurdin katkelma innoittaja oli Kafkan Linna, jota ihan lopussa myös ulkomuistista siteerasin, mukailin.
Lähetä kommentti