maanantai 25. tammikuuta 2016
Kirjoituksen loppu (variaatio)
ehkä en löydä enää syytä kirjoittaa. tämä ajatus kävi mielessäni ja osui yksiin loputtoman elämän hypoteesini kanssa: kun he jatkavat, jään metsän reunaan. ja minä käännyn, lauseeksi sieltä, toiseksi täältä. kuitenkaan emme voi muuttaa kuin jotakin ulkoista kielessä. joillekin se on voima, joillekin kirous tai pelkoa.
avaan näkymästä mahdollisimman symmetrisen: liki jokaisen on mentävä lopulta julkisiin sairaaloihin ja katsottava kuinka vierailut voidaan järjestää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Joinakin aikoina maailma kutistuu yhdestä kohtaa, ja siihen jää joukkoittain väkeä jumiin kuin rajanylityspaikkaan, kun toisaalla rehottaa avara, jossa miltei ketään ei käy.
Näin on, yleensä siellä avarammalla (jos asiaan voi mitenkään vaikuttaa) on mieluisampi olla ja tähystellä, ainakin joltakin osaltaan. Ahtaassa ja avarassa on varmastikin myös eri puhekumppanit ja aiheet.
Tämä voi olla todella banaali tähän paikkaan, noiden kahden haavikkolaisen viimeisen säkeen jälkeen, ja muutenkin, laulujen sanojen siteeraaminen on usein banaalia myös, mutta avarasta paikasta haaveilemiseen ja ahtaasta paikasta pois kaipaamiseen joka tapauksessa kelpo teksti. Itselleni tärkein kohta toisen säkeistön kaksi ens.riviä.
Jag trivs bäst i öppna landskap,nära havet vill jag bo,
några månader om året, så att själen kan få ro.
Jag trivs bäst i öppna landskap, där vindarna får fart.
Där lärkorna slår högt i skyn, och sjunger underbart.
Där bränner jag mitt brännvin själv, och kryddar med Johannesört,
och dricker det med välbehag, till sill och hembakt vört.
Jag trivs bäst i öppna landskap, nära havet vill jag bo.
Jag trivs bäst i fred och frihet, för både kropp och själ,
ingen kommer in i min närhet, som stänger in och stjäl.
Jag trivs bäst när dagen bräcker, d'r fälten fylls av ljus,
när tuppar gal på avstånd, när det är långt till närmsta hus.
Men ändå så pass nära, att en tyst och stilla natt,
när man sitter under stjärnorna, kan höra festens skratt.
Jag trivs bäst i fred och frihet, för både kropp och själ.
Jag trivs bäst när havet svallar, och måsarna ger skri,
när stranden fylls med snäckskal, med havsmusik uti.
När det klara och det enkla, får råda som det vill,
när ja, är ja, och nej, är nej,och tvivlet tiger still.
Då binder jag en krans av löv, och lägger den runt närmaste sten,
där runor ristats för vår skull, nån gång för länge sen.
Jag trivs bäst när havet svallar, och måsarna ger skri.
(Tekijä ruots. kirjailija ja artisti U.Lundell)
t. jope
Jope, mainio lauluteksti, kuuntelin sen YouTubesta. Olikin jostakin ennestään kuulonvaraisesti tuttu, vaikken olisi tekstistä heti tunnistanut.
Lähetä kommentti