Paljon vaikeampaa kuin olla oikeudenmukainen
on tehdä hyvää ja kantaa vastuu siitä.
4 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Tämä on tosi kaukaa haettua ja repäisty asiayhteydestäänkin ehkä, mutta eräs jenkkirunoilija Zimmerman 70-luvulla:
What´s good is bad, what´s bad is good That you´ll find out when you reach the top Now you are on the bottom! Idiot wind, blowing every time when you move your mouth...
Eli viitaten aiempaan keskusteluumme: emme taida enää oikein tietää mikä on hyvä ihminen, mitä sellainen ajattelee, mitä sellainen tekee kaiken t ä m ä n keskellä, mitä on oikeudenmukaisuus uudessa Suomessa. Siis Suomen joka on nyt jotain ihan muuta. Enkä siis tarkoita vain tulleita. Vaan myös meitä täällä ennen olleita.
Jope, niin, tosiaan, mitä on hyvä ihmisyys? Suoraan sanoen tunnen jonkinlaista syyllisyyttä kun heitän tänne jonkun kriittisen kommentin edes yhteiskunnassa kuumana käyvän keskustelun liepeiltä, sillä periaatteessa pakolaisten vastaanottamisessa on kyse auttamisesta eikä minulla ole mitään tällaista auttamista vastaan, päin vastoin se pitäisi kuulua elämään.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että maahanmuuttajat eivät ole Suomen isoin ongelma tällä hetkellä ja he ovat myös historiallisesti (tähän asti nähdyn perusteella) melko pieni ongelma, jos verrataan nykyhetken ongelmia vuoden 1918 tapahtumiin (ja niitä edeltäneisiin ja niitä seuranneisiin ongelmiin) tai ajanjaksoon 1939-1945 ja mitä näitä muita onkaan.
Suomi on jatkuvassa muutoksessa, ja voi olla, että pakolaiset toimivat vain yhtenä katalysaattorina tai jonkinlaisena lakmusvärinä, josta kansalaiset katsovat, millaisin speksein pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa määritellään uudelleen. Kaikkien osalta ei tietenkään näytä hyvältä juuri nyt, mutta tuntuisi jonkinlaiselta luovuttamiselta, jos me isot ja terveet miehet nyt aletaan itkemään että kaikki on ihan perseestä ja syytetään siitä vielä muualta tänne tulleita.
Voisi sanoa, että uudentyyppinen maahanmuutto on vain paljastanut jotain Suomesta. En tällä kiellä uusia ongelmia, mutta siinä mielessä uskon monia suvaitsevaisia, että monet ongelmat ovat jo olleet täällä. En vain pidä heidän asenteestaan.
Tulee mieleen, että onko maailma mennyt kuitenkin siinä mielessä ihan vinksalleen, että me kaikki alamme olla jonkin sortin pelkureita ja itkupillejä? Olen varma, että jos vain tahtoa löytyy, selviämme ongelmista, joista ylipäänsä on mahdollista selvitä. Itse näen, että paljon pahemmin kuin traumatisoituneet pakolaiset meitä uhkaa oma välinpitämättömyys / ahneus / merkityksen katoaminen, vaikka pakolaisvirrat kyllä kielivätkin globaaleista ongelmista, jotka alkavat täälläkin realisoitua enkä väitä etteivätkö asiat voisi silläkin suunnalla pahentua.
Mutta on jotenkin epätodennäköistä, että sanotaan vaikkapa 70- ja 80-luvuilla ihmisten elämä olisi mennyt sijoiltaan sen vuoksi, että kaupungit olivat täynnä kaiken maailman jammuja, namusetiä ja pedofiilejä ja muita vastaavia suhareita, joista luultavasti melkein kaikilla oli omakohtaisia havaintoja. Kyllä tämä kiihtynyt ja reaaliaikainen tietoyhteiskuntakin tuo omat ongelmansa ja siinä mielessä lisää tuskaa ja mahdollisuutta paniikkiin. Tämä ei poista yhtään siitä tosiasiasta, että on myös erittäin hyvä juttu, että asioista raportoidaan. Se on myös hyvää ongelmien ennaltaehkäisyä, kunhan maltillisesti jaksetaan arvioida, mitä kulloinkin puhutaan ja kuka puhuu eikä heti aleta veivata jotain ideologista myllyä.
Jope, vielä: noita Dylanin biisejä kuuntelee mielellään, joskaan ihan kaikki ei uppoa. Minulle Dylan paljon merkityksekkäämpi artisti kuin esimerkiksi David Bowie.
" Kaikkien osalta ei tietenkään näytä hyvältä juuri nyt, mutta tuntuisi jonkinlaiselta luovuttamiselta, jos me isot ja terveet miehet nyt aletaan itkemään että kaikki on ihan perseestä ja syytetään siitä vielä muualta tänne tulleita."
Naurahdin kun luin tuon. Hitto, noinhan se on tai tuohon pitäisi ainakin pyrkiä. Ei siis mitään yletöntä joo tää kaikki on hienoa ja mitään ongelmia ei ole, ollaan vaan suvaitsevaisia eikä toisaalta mitään b-luokan keittiöspenglerismiäkään (mun riippakivi). Osuit kyllä ytimeen. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Ei tässä nyt sentään missä piirityksessä olla, kaikki toimii oikein hyvin. Luistinradatkin jäädytetään niin kuin ennenkin. Kyllä meidän arki on edelleen 99,999 prosenttisesti ihan tutuilla laduillaan. Olemme olleet eksyksissä ehkä ihan oikealla tiellä. No toivottavasti tämä sisu kestää mussa edes viikon, heh.
4 kommenttia:
Tämä on tosi kaukaa haettua ja repäisty asiayhteydestäänkin ehkä, mutta eräs jenkkirunoilija Zimmerman 70-luvulla:
What´s good is bad, what´s bad is good
That you´ll find out when you reach the top
Now you are on the bottom!
Idiot wind, blowing every time when you move your mouth...
Eli viitaten aiempaan keskusteluumme: emme taida enää oikein tietää mikä on hyvä ihminen, mitä sellainen ajattelee, mitä sellainen tekee kaiken t ä m ä n keskellä, mitä on oikeudenmukaisuus uudessa Suomessa. Siis Suomen joka on nyt jotain ihan muuta. Enkä siis tarkoita vain tulleita. Vaan myös meitä täällä ennen olleita.
jope
Jope, niin, tosiaan, mitä on hyvä ihmisyys? Suoraan sanoen tunnen jonkinlaista syyllisyyttä kun heitän tänne jonkun kriittisen kommentin edes yhteiskunnassa kuumana käyvän keskustelun liepeiltä, sillä periaatteessa pakolaisten vastaanottamisessa on kyse auttamisesta eikä minulla ole mitään tällaista auttamista vastaan, päin vastoin se pitäisi kuulua elämään.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että maahanmuuttajat eivät ole Suomen isoin ongelma tällä hetkellä ja he ovat myös historiallisesti (tähän asti nähdyn perusteella) melko pieni ongelma, jos verrataan nykyhetken ongelmia vuoden 1918 tapahtumiin (ja niitä edeltäneisiin ja niitä seuranneisiin ongelmiin) tai ajanjaksoon 1939-1945 ja mitä näitä muita onkaan.
Suomi on jatkuvassa muutoksessa, ja voi olla, että pakolaiset toimivat vain yhtenä katalysaattorina tai jonkinlaisena lakmusvärinä, josta kansalaiset katsovat, millaisin speksein pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa määritellään uudelleen. Kaikkien osalta ei tietenkään näytä hyvältä juuri nyt, mutta tuntuisi jonkinlaiselta luovuttamiselta, jos me isot ja terveet miehet nyt aletaan itkemään että kaikki on ihan perseestä ja syytetään siitä vielä muualta tänne tulleita.
Voisi sanoa, että uudentyyppinen maahanmuutto on vain paljastanut jotain Suomesta. En tällä kiellä uusia ongelmia, mutta siinä mielessä uskon monia suvaitsevaisia, että monet ongelmat ovat jo olleet täällä. En vain pidä heidän asenteestaan.
Tulee mieleen, että onko maailma mennyt kuitenkin siinä mielessä ihan vinksalleen, että me kaikki alamme olla jonkin sortin pelkureita ja itkupillejä? Olen varma, että jos vain tahtoa löytyy, selviämme ongelmista, joista ylipäänsä on mahdollista selvitä. Itse näen, että paljon pahemmin kuin traumatisoituneet pakolaiset meitä uhkaa oma välinpitämättömyys / ahneus / merkityksen katoaminen, vaikka pakolaisvirrat kyllä kielivätkin globaaleista ongelmista, jotka alkavat täälläkin realisoitua enkä väitä etteivätkö asiat voisi silläkin suunnalla pahentua.
Mutta on jotenkin epätodennäköistä, että sanotaan vaikkapa 70- ja 80-luvuilla ihmisten elämä olisi mennyt sijoiltaan sen vuoksi, että kaupungit olivat täynnä kaiken maailman jammuja, namusetiä ja pedofiilejä ja muita vastaavia suhareita, joista luultavasti melkein kaikilla oli omakohtaisia havaintoja. Kyllä tämä kiihtynyt ja reaaliaikainen tietoyhteiskuntakin tuo omat ongelmansa ja siinä mielessä lisää tuskaa ja mahdollisuutta paniikkiin. Tämä ei poista yhtään siitä tosiasiasta, että on myös erittäin hyvä juttu, että asioista raportoidaan. Se on myös hyvää ongelmien ennaltaehkäisyä, kunhan maltillisesti jaksetaan arvioida, mitä kulloinkin puhutaan ja kuka puhuu eikä heti aleta veivata jotain ideologista myllyä.
Jope, vielä: noita Dylanin biisejä kuuntelee mielellään, joskaan ihan kaikki ei uppoa. Minulle Dylan paljon merkityksekkäämpi artisti kuin esimerkiksi David Bowie.
" Kaikkien osalta ei tietenkään näytä hyvältä juuri nyt, mutta tuntuisi jonkinlaiselta luovuttamiselta, jos me isot ja terveet miehet nyt aletaan itkemään että kaikki on ihan perseestä ja syytetään siitä vielä muualta tänne tulleita."
Naurahdin kun luin tuon. Hitto, noinhan se on tai tuohon pitäisi ainakin pyrkiä. Ei siis mitään yletöntä joo tää kaikki on hienoa ja mitään ongelmia ei ole, ollaan vaan suvaitsevaisia eikä toisaalta mitään b-luokan keittiöspenglerismiäkään (mun riippakivi).
Osuit kyllä ytimeen.
Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Ei tässä nyt sentään missä piirityksessä olla, kaikki toimii oikein hyvin. Luistinradatkin jäädytetään niin kuin ennenkin. Kyllä meidän arki on edelleen 99,999 prosenttisesti ihan tutuilla laduillaan.
Olemme olleet eksyksissä ehkä ihan oikealla tiellä. No toivottavasti tämä sisu kestää mussa edes viikon, heh.
jope
Lähetä kommentti