Alan entistä paremmin ymmärtää sanoja, joita kirjoitat tänne Versoihin. Ne eivät enää pysähdy pintaan, josta ne nousevat esiin, vaan työntyvät syvemmälle, juuristoon. Niin ainakin kuvittelen. Jokainen kolhaisu, jonka ruumiiseen kätkeytyvä mieli, henki, vai mikä se on (sielu kuulostaa liian makealta, tai mikäpä vika siinäkään on; oikein ajatellen) tummentaa mieltä ja sen suojana olevaa liha-, luu, ja hermosto massaa. Ja mikä ihmeellisintä (ja täysin tarpeetonta) on, että kaiken olevan keskellä alkaa ajatella tulevaa. Vaikka siitä ei tiedä mitään, kaikki on pelkkää arvelua ja kuvittelua, tuntee levottomuutta ja pelkoa. Tuttu tunne minulle.
Siitä kirjastasi vähän: olen juuri pääsemässä siihen sisälle. Piti puskea päänsä niiden muistojen läpi, joita on itsekin kokenut. Asiaa helpottaa, että liikutaan osittain Kainuussa, jossa meilläkin on kesämökki, jonka vaiheita ja jossa oleskelua on joutunut kokemaan luonnon, eli sään armoilla ja ansioilla, välillä hyviä, auringon lämmittämiä päiviä, välillä pelkkää kylmyyttä ja sadetta. Jo pelkkä lähtö sinne, kauas, vaatii valmistelua.
Punainen lanka kirjassasi näyttäisi olevan "sinä", joka on läheinen ja rakas, mutta hämmentävä ja vaikea. Tulla toimeen luonteen, joka vastaa umpeen kasvanutta, synkkää Kainuun korpea, joka (ainakin meillä) on täynnä sammaleen peittämiä koloja, joihin jalka yllättäen uppoaa, on vaikeaa, silloinkin kun se on parhaimmillaan ja esiintyy sekin versoina, joita on vaikea, mahdoton, ymmärtää ja etukäteen ennustaa. Sekin on minulle tuttua, joskin eri muodossa.
Olin aloittanut Knausgårdin neljännen osan, kun sain käsiini Karhunkiven. Knausgård saa levätä jonkin aikaa. Se on kirjastosta ja palautettava, joten ehkä myöhemmin luen niitä yhtä aikaa vuorotellen. Ne ovat samaa sukua, mutta täysin erilaiset. Lukuaikakin tuntuu minulla ainakin tilapäisesti lyhentyneen. Ja kirjasi ei ole helppolukuinen. Runoilija pilkistää siinä oksien lomasta. Pitää ajatella. Ehkä enemmän kuin Knausgårdin teoksissa. Mutta kumpikaan kirjoista ei siedä väsyneenä lukemista. Ne ovat kaukana viihteestä. Kummassakin joudun välillä lukemaan edellisen kappaleen uudelleen, että saisin kaiken siitä irti. Ja saanko sittenkään, en ole varma. Mutta tyytyväinen olen. Ja se on jo paljon. Kummankaan kohdalla ei voi pitkästyä, jos lukee tarkkaan. Arkisissa asioissa on mukava todeta arjen samat vivahteet. Arki on muuten mielestäni paljon mukavampi ja monipuolisempi kuin mikään muu lohko ajasta.
Kiitos, Liisu! Olet mielestäni oivaltanut paljon kirjastani (tekemäsi vertaus kirjan sinän ja metsäluonnon välillä osoittaa sen). Itse suosittelen suhteellisen ripeää kertalukemista ja sitten paluuta tulkintaa vaativiin kohtiin, jolloin pinta syvenee ja eri tasot lomittuvat. Itse pidän kovasti Knausgårdista, joskaan en ollut lukenut hänen teostaan ennen kuin olin kirjoittanut jo kertaalleen teokseni.
Arki on hienoa aikaa, hyvin monitasoista ja palkitsevaa, pitää ihmisen rutiineissa ja koossa.
Pahoillani. Jouduin poistamaan nuo kommentit, joista jälkimmäisessä korjasin huomaamani typon ensimmäisessä. Ja kun luin nyt aamulla sen ensimmäisen, huomasin siinä lisää typoja, ja muutenkin menin siinä liiaksi oman elämäni yksityiskohtiin mainitsemalla ihmisiä, joita tunnen, heiltä lupaa kysymättä, joten varmuudeksi poistin koko kommentin.
Asiana oli vain ilmoittaa, että luin eilen Karhunkiven loppuun (tosin se meni tämän vuorokauden puolelle). Kelloajat eivät näytä pitävän paikkaansa noissa poistoajoissa. Ne on tehty tämä aamuna. Ja kommentit kirjoitin viime yönä vuorokauden vaihduttua jo tämän päivän 28.2. puolelle.
Tämä päivä on kiireinen. Palaan asiaan myöhemmin. Anteeksi. Nolottaa kovasti.
Liisu, ei mitään anteeksipyydettävää. Olen pelkästään iloinen, jos joskus ehdit heittää kommentin vaikutelmistasi, ei toki velvoitteita tämän suhteen. Kirjasta on tullut myös hyvin emotionaalista palautetta. On hyvä merkki, että KK on herättänyt sinussakin ajattelua, prosesseja, monenlaista. Mukavaa sunnuntaita.
Nyt on sitten jo 29.2. eli karkauspäivä /(vastaväitteeksi mahdolliselle väärälle päivämäärälle kommentin ajoituksessa. Pitänee jossain vaiheessa kun on aikaa, käydä tarkistamassa säädöt Googlessa ja koneellani).
Olen nyt kirjoittanut käsitykseni Karhunkivestä, yleiskatsauksen siitä. Tein sen omalla tavallani, en ole kriitikko, kirjoitin lähinnä tunne- ja mututasolla. Siitä tuli pitkä. Liian pitkä kommentiksi (melkein kaksi sivua).Se pitäisi jakaa pätkiksi, ja se olisi katkonaista.
Tuli mieleen, kun pidän itsekin blogia (en kirjallisuusblogia, vaan mitä päähän pälkähtää juttua omien kokemusten pohjalta, täyttä fiktiota.) Julkaisen harvoin. Kerran tai kahdesti kuukaudessa. Viimeksi 'viiden kirjan' haasteen saatuani helmikuun alussa. Nyt olisi jo aika synnytellä uutta juttua.
Päähän pälkähti että jos sinulla ei ole mitään sitä vastaan, voisin laittaa tämän kommenttini juttuna blogiini. Sen saisi sinne kokonaisena. Minulla on yleensä blogissani "kolme pyhää yhteyttä" kuva, teksti ja musiikkivideo, joitten kaikkien pitäisi jotenkin puhua samasta asiasta. Saman kaavan mukaan sommittelisin tämän kirjasi. Sen mainiota kansikuvaa saisin ehkä käyttää, kun kertoisin kuvan tekijän nimen? Tekstiksi tulisi tänään kirjoittamani kommentti. Videoksi voisin laittaa mielimusiikkiasi, jos haluat. Itse olen uuden klassisen musiikin ystävä. Paitsi viimeksi julkaisin jutun aiheesta riippuen Don Quijotesta tehdyn baletin, koska se on tehty (omituista kyllä) Cervantesin kirjan Don Quijote perusteella. Kertoohan se baletti siitä jotain, Don Quijote ilmestyy yhdessä kohtauksessa valkoisella ratsullaan näyttämölle, apurinsa Sancho Panzan kanssa. Ehkä jotain muutakin.
Tänään alkaneella viikolla en ole kotona muutamaan päivään, mutta yrittäisin saada sen julkaistua ensi viikonloppuna. Miltä tuntuisi? Blogiini pääsee TÄSTÄ (Jos haluat käydä katsomassa olisiko se kirjallesi sopiva julkaisutausta.)
Moi Liisu! Tarjouksesi kirjoittaa kokonainen postaus kuulostaa tosi mukavalta - iso kiitos siitä sinulle! Olen käynyt kyllä lukemassa blogiasi, vaikka en olekaan kommentoinut siellä kuin kerran. Olen sellainen perusstalkkaaja, joka kyllä kiertelee siellä ja täällä.
Minusta Markus Pyörälän kansikuva sopii hienosti postaukseen. Omasta lempimusiikistani en osaa valita, mutta ihan romaanini lopussa soi radiosta Mumford and Sonsin "Ghosts that we knew" (Live on Letterman show). Se voisi olla hyvä! Tämä lyhyt kuitti kännykällä, kun kone on töissä.
Kiva! Kävin katsomassa YouTubesta. Löytyi tällainen Mumford & Sons performing Ghosts That We Knew (Live On Letterman) TÄÄLTÄ Kuuntelin. Vaikuttava esitys. Kaunis.
Jos sinulla on joku muu esitys tästä samasta kappaleesta, lähetä vaan linkki. Vertailen.
Mun kännykässä toimii netti. Sen akku vaan taitaa olla loppumassa, kun sen lataa, ei paljon tarvitse käyttää kun se on jo punaisella. Kai siihen saa uusia akkuja. (iPhone). Kyllä sillä vielä tulee toimeen, jos ei pitkiä viestejä lähettele. Aina vaan lataukseen heti kun näkee jossain seinässä pistokkeen. : )
Jep, tuo versio M&S:n kappaleesta käy oikein hyvin. Varsin hyvä liveveto. Hauska nähdä, mitä kirjoitat. Mun perussamsung vetelee viimeisiään, mutta kyllä tällä nettiä selaa. Akun kesto alkaa olla olematon.
12 kommenttia:
Alan entistä paremmin ymmärtää sanoja, joita kirjoitat tänne Versoihin. Ne eivät enää pysähdy pintaan, josta ne nousevat esiin, vaan työntyvät syvemmälle, juuristoon. Niin ainakin kuvittelen. Jokainen kolhaisu, jonka ruumiiseen kätkeytyvä mieli, henki, vai mikä se on (sielu kuulostaa liian makealta, tai mikäpä vika siinäkään on; oikein ajatellen) tummentaa mieltä ja sen suojana olevaa liha-, luu, ja hermosto massaa. Ja mikä ihmeellisintä (ja täysin tarpeetonta) on, että kaiken olevan keskellä alkaa ajatella tulevaa. Vaikka siitä ei tiedä mitään, kaikki on pelkkää arvelua ja kuvittelua, tuntee levottomuutta ja pelkoa. Tuttu tunne minulle.
Siitä kirjastasi vähän: olen juuri pääsemässä siihen sisälle. Piti puskea päänsä niiden muistojen läpi, joita on itsekin kokenut. Asiaa helpottaa, että liikutaan osittain Kainuussa, jossa meilläkin on kesämökki, jonka vaiheita ja jossa oleskelua on joutunut kokemaan luonnon, eli sään armoilla ja ansioilla, välillä hyviä, auringon lämmittämiä päiviä, välillä pelkkää kylmyyttä ja sadetta. Jo pelkkä lähtö sinne, kauas, vaatii valmistelua.
Punainen lanka kirjassasi näyttäisi olevan "sinä", joka on läheinen ja rakas, mutta hämmentävä ja vaikea. Tulla toimeen luonteen, joka vastaa umpeen kasvanutta, synkkää Kainuun korpea, joka (ainakin meillä) on täynnä sammaleen peittämiä koloja, joihin jalka yllättäen uppoaa, on vaikeaa, silloinkin kun se on parhaimmillaan ja esiintyy sekin versoina, joita on vaikea, mahdoton, ymmärtää ja etukäteen ennustaa. Sekin on minulle tuttua, joskin eri muodossa.
Olin aloittanut Knausgårdin neljännen osan, kun sain käsiini Karhunkiven. Knausgård saa levätä jonkin aikaa. Se on kirjastosta ja palautettava, joten ehkä myöhemmin luen niitä yhtä aikaa vuorotellen. Ne ovat samaa sukua, mutta täysin erilaiset. Lukuaikakin tuntuu minulla ainakin tilapäisesti lyhentyneen. Ja kirjasi ei ole helppolukuinen. Runoilija pilkistää siinä oksien lomasta. Pitää ajatella. Ehkä enemmän kuin Knausgårdin teoksissa. Mutta kumpikaan kirjoista ei siedä väsyneenä lukemista. Ne ovat kaukana viihteestä. Kummassakin joudun välillä lukemaan edellisen kappaleen uudelleen, että saisin kaiken siitä irti. Ja saanko sittenkään, en ole varma. Mutta tyytyväinen olen. Ja se on jo paljon. Kummankaan kohdalla ei voi pitkästyä, jos lukee tarkkaan. Arkisissa asioissa on mukava todeta arjen samat vivahteet.
Arki on muuten mielestäni paljon mukavampi ja monipuolisempi kuin mikään muu lohko ajasta.
Kiitos, Liisu! Olet mielestäni oivaltanut paljon kirjastani (tekemäsi vertaus kirjan sinän ja metsäluonnon välillä osoittaa sen). Itse suosittelen suhteellisen ripeää kertalukemista ja sitten paluuta tulkintaa vaativiin kohtiin, jolloin pinta syvenee ja eri tasot lomittuvat. Itse pidän kovasti Knausgårdista, joskaan en ollut lukenut hänen teostaan ennen kuin olin kirjoittanut jo kertaalleen teokseni.
Arki on hienoa aikaa, hyvin monitasoista ja palkitsevaa, pitää ihmisen rutiineissa ja koossa.
Ja arki myös yllättää, niin kuin kaikki aika, jolloin touhutaan ja mennään siellä täällä.
Pahoillani. Jouduin poistamaan nuo kommentit, joista jälkimmäisessä korjasin huomaamani typon ensimmäisessä. Ja kun luin nyt aamulla sen ensimmäisen, huomasin siinä lisää typoja, ja muutenkin menin siinä liiaksi oman elämäni yksityiskohtiin mainitsemalla ihmisiä, joita tunnen, heiltä lupaa kysymättä, joten varmuudeksi poistin koko kommentin.
Asiana oli vain ilmoittaa, että luin eilen Karhunkiven loppuun (tosin se meni tämän vuorokauden puolelle). Kelloajat eivät näytä pitävän paikkaansa noissa poistoajoissa. Ne on tehty tämä aamuna. Ja kommentit kirjoitin viime yönä vuorokauden vaihduttua jo tämän päivän 28.2. puolelle.
Tämä päivä on kiireinen. Palaan asiaan myöhemmin. Anteeksi. Nolottaa kovasti.
Liisu, ei mitään anteeksipyydettävää. Olen pelkästään iloinen, jos joskus ehdit heittää kommentin vaikutelmistasi, ei toki velvoitteita tämän suhteen. Kirjasta on tullut myös hyvin emotionaalista palautetta. On hyvä merkki, että KK on herättänyt sinussakin ajattelua, prosesseja, monenlaista. Mukavaa sunnuntaita.
Nyt on sitten jo 29.2. eli karkauspäivä /(vastaväitteeksi mahdolliselle väärälle päivämäärälle kommentin ajoituksessa. Pitänee jossain vaiheessa kun on aikaa, käydä tarkistamassa säädöt Googlessa ja koneellani).
Olen nyt kirjoittanut käsitykseni Karhunkivestä, yleiskatsauksen siitä. Tein sen omalla tavallani, en ole kriitikko, kirjoitin lähinnä tunne- ja mututasolla. Siitä tuli pitkä. Liian pitkä kommentiksi (melkein kaksi sivua).Se pitäisi jakaa pätkiksi, ja se olisi katkonaista.
Tuli mieleen, kun pidän itsekin blogia (en kirjallisuusblogia, vaan mitä päähän pälkähtää juttua omien kokemusten pohjalta, täyttä fiktiota.) Julkaisen harvoin. Kerran tai kahdesti kuukaudessa. Viimeksi 'viiden kirjan' haasteen saatuani helmikuun alussa. Nyt olisi jo aika synnytellä uutta juttua.
Päähän pälkähti että jos sinulla ei ole mitään sitä vastaan, voisin laittaa tämän kommenttini juttuna blogiini. Sen saisi sinne kokonaisena. Minulla on yleensä blogissani "kolme pyhää yhteyttä" kuva, teksti ja musiikkivideo, joitten kaikkien pitäisi jotenkin puhua samasta asiasta. Saman kaavan mukaan sommittelisin tämän kirjasi. Sen mainiota kansikuvaa saisin ehkä käyttää, kun kertoisin kuvan tekijän nimen? Tekstiksi tulisi tänään kirjoittamani kommentti. Videoksi voisin laittaa mielimusiikkiasi, jos haluat.
Itse olen uuden klassisen musiikin ystävä. Paitsi viimeksi julkaisin jutun aiheesta riippuen Don Quijotesta tehdyn baletin, koska se on tehty (omituista kyllä) Cervantesin kirjan Don Quijote perusteella. Kertoohan se baletti siitä jotain, Don Quijote ilmestyy yhdessä kohtauksessa valkoisella ratsullaan näyttämölle, apurinsa Sancho Panzan kanssa. Ehkä jotain muutakin.
Tänään alkaneella viikolla en ole kotona muutamaan päivään, mutta yrittäisin saada sen julkaistua ensi viikonloppuna. Miltä tuntuisi?
Blogiini pääsee TÄSTÄ (Jos haluat käydä katsomassa olisiko se kirjallesi sopiva julkaisutausta.)
Moi Liisu! Tarjouksesi kirjoittaa kokonainen postaus kuulostaa tosi mukavalta - iso kiitos siitä sinulle! Olen käynyt kyllä lukemassa blogiasi, vaikka en olekaan kommentoinut siellä kuin kerran. Olen sellainen perusstalkkaaja, joka kyllä kiertelee siellä ja täällä.
Minusta Markus Pyörälän kansikuva sopii hienosti postaukseen. Omasta lempimusiikistani en osaa valita, mutta ihan romaanini lopussa soi radiosta Mumford and Sonsin "Ghosts that we knew" (Live on Letterman show). Se voisi olla hyvä! Tämä lyhyt kuitti kännykällä, kun kone on töissä.
Liisu, voin lähettää sulle tuon kappaleen linkin myöhemmin.
Kiva! Kävin katsomassa YouTubesta. Löytyi tällainen Mumford & Sons performing Ghosts That We Knew (Live On Letterman)
TÄÄLTÄ
Kuuntelin. Vaikuttava esitys. Kaunis.
Jos sinulla on joku muu esitys tästä samasta kappaleesta, lähetä vaan linkki. Vertailen.
Mun kännykässä toimii netti. Sen akku vaan taitaa olla loppumassa, kun sen lataa, ei paljon tarvitse käyttää kun se on jo punaisella. Kai siihen saa uusia akkuja. (iPhone). Kyllä sillä vielä tulee toimeen, jos ei pitkiä viestejä lähettele. Aina vaan lataukseen heti kun näkee jossain seinässä pistokkeen. : )
Jep, tuo versio M&S:n kappaleesta käy oikein hyvin. Varsin hyvä liveveto. Hauska nähdä, mitä kirjoitat. Mun perussamsung vetelee viimeisiään, mutta kyllä tällä nettiä selaa. Akun kesto alkaa olla olematon.
Lähetä kommentti