Niin kuin on aamu sinä
aamuna kaunis eläin arkki
niin kuin aamu sinä
aamuna kaunis eläin ilmestyy taivaalle
joka aamu joka arkiaamu joka
tyhjä eläin on
joka aamu joka almu joka
muu ja sinä
sinä aamuna sinä joku muu
joku emu
sinä aamuna joku ja sinä
joka kävelet käsin sivun
kävelet aasinkävelyin ilmestyt
hyppyihin
Nämä ihmiset kuin
aterimet sieraimet
nämä ihmiset uskovat
liikkeisiin uskovat taipuvansa niin
jokin nimi ilmestyy ja seisonta
he uskovat toipuvansa he
sakset
he uskovat he taittuvat
akrobaattisesti
veden varaan he ja vielä veden
alle taittuessaan uskovat
veden huuhtoessa heidän
hiuksiaan uskovat
pohjattomuus, taivas on
hauta
Savu tarttuu, he uskovat
hehehe on painajaismaista
herätä tähän nauruun
kuin isot kirjaimet kuin
pohjan aaveet
olisivat lähteneet
liikkeelle
Olen toivonut herääväni
kuvittelemaan
olen toivonut kirjavampaa
yötä
Kaikki alenee romanialaiskylässä
tiet da constanţana pa
covasnaţa
talot da dâmboviţaj tiet
olen läksyni oppinut
vanha mies hampaattomalla
suulla
ni buzăuin turha huoli
hevoset takaisin giurgiuj
pa gorjta nu
tuo toinen juoksi
nopeammin jo alussa albaish nu aradas
da argeşon pa bacăunisor hauta pa bihorud da
minun bistriţa-năsăudni
hautani minun kiveeni
botoşaniov da braşovlan
hakattiin
pa brăilau minun
kiveksiini da caraş-severinşi nu
lyötiin călăraşij nu
cluja ja niskat
da doljiu nu ialomiţaşi da niskat
iaşifov kääntyivät da
Ilfovreş
ennen kuin edes nu
maramureşti pa mehedinţiş da
ennen kuin ehdin ennen
mureşţ nu
murehtia neamţt pa oltva
on oltava pa he prahovau
edes
da sature on oltava nu
marej nu sălaju nu sibiuva
kirjoitus nu suceavan pa
teleorman
niskat kääntyvät ennen
kuin hauta on valmis
Kaunis eläin kuin arkki
Kaunis eläin kuin arkki
ilmestyy tähän selvyyteen
kuin laskeuma
*Löysin vanhan tekstini, jota tuunasin hieman. Tämä tulee seuraavaan kokoelmaan.
8 kommenttia:
Tämä runo on vaikuttava. Se täsmäsi, kun luin sen äsken, omaan olemassaolooni. Siitä jäi puhdas ja hyvä kaiku mieleen, sellainen nykymaailmaa ja samalla yksityistä ihmistä kuvaava. Ja olen huomannut että oma mielentila vaikuttaa ainakin minulla siihen, miltä kaikki itsen ulkopuolella oleva tuntuu ja näyttää.
Eilen olin stressaantunut huonon nukkumisen ja asioiden paljouden takia, elämä näytti surkealta ja harmaalta ja sai itkun tulemaan kun telkassa näytettiin illalla Normandian maihinnousua ja sitä, miten ihmisiä tapettiin kuin kärpäsiä. Samaistuin jokaiseen ruumiiseen.
Tänään tuntuu ihan erilaiselta. Aurinko paistaa ja puut loistavat valkoisina lumesta, kun katsoo ikkunasta, mieli on hyvä, mukava tarttua töihinsä hyvin nukutun yön jälkeen. Vaikka kaikki pahat asiat ovat edelleen olemassa, niihin osaa suhtautua eri tavalla, ne eivät tule LIIAN lähelle. Niitä voi katsoa suoraan silmiin ja todeta ne pahoiksi, mutta niihin ei tarvitse mennä mukaan.
Jos olisin eilen lukenut tuon runosi, se olisi mennyt sisään ja aiheuttanut lisää pahaa oloa, järkyttänyt. Nyt oli hyvä, saattoi tarkastella sitä puoluettomasti ja NÄHDÄ se ulkopuolelta, vaikuttavana. Mutta se ei tehnyt huonoa oloa, vaikka kaikki asiat siinä ovat samat kuin ne ovat nyt.
Hieno runo. Liian laimeasti sanottu. Pitää sanoa MAHTAVA runo!
Mitä siihen ensimmäiseen romaaniisi tulee, suhtauduin siihen ensin maltillisesti. Mutta kun kerroit jossakin yhteydessä pitäväsi Gnausgårdista, jonka kirjoihin olen suuresti mieltynyt, aloittelen nyt vasta kolmatta osaa Taisteluni-sarjasta, alkoi mielenkiinto kasvaa. Ja sattui niin onnellisesti että minulla oli synttärit, ja kuten tavallista - kaikki tietävät lähipiirissäni että ainoa oikea lahja minulle on kirja - sain jopa kahdelta taholta kysymyksen, minkä kirjan haluaisin nyt lahjaksi. Sanoin heti kirjasi ja tekijän nimen, ja samana päivänä (siis seuraavana kun olit siitä ilmoittanut) tuli soitto, että sitä ei ollut kirjakaupassa. Sanoin, että sen voi tilata, ja sitä saa myös nettikirjakaupoista, ja voin sen itsekin tilata, ja minua ilahduttaa jo se aikomus antaa lahja, ja että se jo riittää lahjaksi, ja niin asiasta sovittiin ja nyt vain odottelen, milloin saan sen käteeni ( ant. liian pitkä kommentti, mutta kun kirjoitin, olkoon ja tulkoon kommenttilokeroosi) : )
Kiitos paljon, Liisu! Tämä runo on sellainen, että sen voi lukea monella tapaa: poliittisesti, kieltä ja rytmiä pitkin, metakielellisesti jne.
Ja todella mukavaa, että pyysit romaaniani. Uskallan melkein luvata, ettet pety. Olen pyrkinyt kirjoittamaan sen kielellisesti ja emotionaalisesti tarkasti ja kiehtovasti. Kännykästä loppuu akku, joten se on moi!
Vielä, Liisu: mielentila vaikuttaa voimakkaasti siihen miten runon merkitys ja tunnelma avautuvat, varsinkin tietyn tyyppisissä avoimissa runoissa. Runolla kannattaakin antaa mahdollisuus, monenlaisessa mielentilassa (joskus mieli saattaa myös muuttua tekstiä lukiessa).
"Eilen olin stressaantunut huonon nukkumisen ja asioiden paljouden takia, elämä näytti surkealta ja harmaalta ja sai itkun tulemaan kun telkassa näytettiin illalla Normandian maihinnousua ja sitä, miten ihmisiä tapettiin kuin kärpäsiä. Samaistuin jokaiseen ruumiiseen.
Tänään tuntuu ihan erilaiselta. Aurinko paistaa ja puut loistavat valkoisina lumesta, kun katsoo ikkunasta, mieli on hyvä, mukava tarttua töihinsä hyvin nukutun yön jälkeen. Vaikka kaikki pahat asiat ovat edelleen olemassa, niihin osaa suhtautua eri tavalla, ne eivät tule LIIAN lähelle. Niitä voi katsoa suoraan silmiin ja todeta ne pahoiksi, mutta niihin ei tarvitse mennä mukaan."
Liisu. Valoisuutesi ja välitön tunteellisuutesi on kohottavaa. Tuntuu että persoonasi on nämä sanat, tuntuu että onnistut näyttämään jotain vilpitöntä itsestäsi.
Koin liikuttunuta iloa tässä älylliessä ajassa jossa on alati oltava valppaana ja varottava kyynisyyttä, sarkasmia ja kieroja aikeita. Jokin vilpittömyys puhuttelee minua näissä sanoissasi. En oikein saa muotoiltua valoa ja ääntäsi sanoiksi, mutta jos näitä äkkiä ilmestyisi proosarunoteoksena, niin mielistyisin niihin. Kumma että jokin näin ihmeellisen suora voi tuntua ihan uudelta.
Vesa. Sun runostasi en vielä osaa sanoa mitään. Tai ehkä sen, että se luo kyllin synteettisen maiseman ollakseen edelleen houkuttava.
Liisu on tosiaan onnistunut säilyttämään avoimen ja valoisan mielen tässä kyynisessä ja kyttäävässä maailmassa, jossa omat onnen hetket ovat nekin usein huolen reunustamia.
Juha, runoista ei tarvitse osata aina sanoa mitään. Kirjoittaminenkin menee usein rytmiä pitkin.
Ajatuksia runostasi:
Tämä on kuin seisoisi mahdollisten maailmojen rajalla, kytkentävirheessä joka lupaa mutta vain lupaa mielekkyyttä, liukuma(a)ssa, ilmestyskirja arkisen mittakaavassa... sanoja joista valo ja ääni ei pääse ulos, tai pääsee mutta vääristyneenä, ilmenee jotain kulunutta niin kummallisena että se on taas käyttämätöntä... sy tyyudestaanja kuolee samalla jasy tyy...
Näin, ikään kuin asettaisin peilin runosi eteen...
(Ajattelin ensin korjata tuon viimisen lauseen ku näppäimistö joskus tekee tepposet tässä tabletissa mutta sitten ajattelin että sopiikin tuohon...)
Tässä runossa tosiaan ollaan rajalla monella tapaa. Tulee mieleen Wallace Stevensin säkeet: "En tiedä mihin mieltyä, / äänen vai merkityksen / muutokseen."
Lähetä kommentti