Nyt ja tässä soi Alan Walker, Faded,
vesien alta vuosien paino kuin murtuva
bolero.
Jyrkät rinteet, vain me tässä, Faded,
kuivat pilvet, savujen renkaat kuin äänetön
bolero.
Totuuden maa, valoni varjo,
Faded,
hetkien syli, jota laajat ja
myrskyisät virrat ympäröi.
3 kommenttia:
Poistin tuon kommentin. Siinä oli liikaa pohtimista.
Riittää jos sanon, että teksti tekee hyvää yhteistyötä Alan Walkerin kappaleen Faded kanssa.
Tiivistää sen runoksi ja ja syventää sen sisältöä voimakkaaksi ja tapahtumarikkaaksi. Faded, haalistunut, saa uusia piirteitä, voimaa ja värejä. Syntyy runo, joka kuvaa vaihtelevia mielenliikkeitä, hetkiä, jotka ympäröivät mielen tasankoa myrskyjen keskellä.
Tämä on tulkinta, joka jää vajavaiseksi sillä en löydä niitä sanoja, jotka paremmin kuvaisivat sen, miten koen tämän runon, vaistonvaraisesti.
Kiitos, Liisu. Nuoriso pakkosyöttää mulle näitä kappaleita automatkoilla ja sitten ne jää soimaan päähän ja pitää kirjoittaa niistä oma versio. Ei siinä mitään, ihan kaunis kappale tuo missä joku (olikohan norjalainen) neito laulullaan tulkitsee AW:n musiikkia.
Lähetä kommentti