torstai 31. maaliskuuta 2016

Enkeleistä ja rukoilijasirkoista





Se, mitä uskomme rukoilijasirkoista ja enkeleistä, pitää vain osin paikkansa, sillä ennen kaikkea ne ovat sukupuoliolentoja. On totta, että kookas sirkkanaaras saattaa syödä koiraan jonka spermaa janoaa, mutta enkeleiden sukupuolettomuus on pelkkä otaksuma: enkelit pariutuvat ikuisuudessa rakastavaisista ja kaikista eläimistä mutta eivät hävitä sukupuolta. Ne sisällyttävät itseensä kaikki rakkauden mahdollisuudet, myös niiden lihalliset ulottuvuudet. Eikä merkitse paljoakaan, että sirkkanaaras repii kumppaninsa pään parittelun tiimellyksessä: päättömänäkin koiras jatkaa siemennesteen pumppaamista naaraaseensa ellei sitten ole onnistunut yllättämään siippansa takapäätä, kun sen leuat jauhavat syönnöstään. Niin sirkat kuin enkelit ovat lihatunneleita. Niiden tarkoitusperät ovat aineellisia ja kohdistuvat ominaisuuksista jumalallisimpaan: lajin säilymiseen, lajin ikuisuuteen. Me ihmiset emme mahda tosiasioille mitään.





5 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Hauska kirjoitus. Muuttaa "taivaalliset" asiat lähelle maallisia. Muistuttaa ällistyttävän paljon mitä tahansa poliitikon puhetta päättäväisyydessä, ehdottomuudessa ja ennen kaikkea uskottavuudessa. Parasta tässä on mielestäni se, että tämä teksti tuo uuden näkökulman asioihin, joita vuosisatoja on nähty aina vain jatkuvasti samanlaisina: enkelit pelkkinä enkeleinä, lähes aineettomina olentoina, joiden olemassaolosta ollaan eri mieltä. Ja sitten nuo rukoilijasirkat, joitten olemassaoloa ei voi kiistää, mutta jotka nimellään koskettavat kevyesti vain jonkun asentonsa takia koko laajaa näkymätöntä taivaallista valtakuntaa.

Liisu kirjoitti...

Tuon persoonattoman sanan "kirjoitus", voisi korjata sanalla runo. Kertova runo. Proosaruno (?) Miksipä ei.
Poliitikkojen puheetkin muistuttavat tunnetusti runoutta. "Siinä se taas runoilee" voi sanoa, kun kuuntelee jotain palopuhetta. Koko elämä on oikeastaan pelkkää runoutta, jos sitä määrätystä kulmasta tarkastelee.

Vesa Haapala kirjoitti...

Liisu, tämä on tosiaan proosaruno. Kirjoitin sen eilen, kun olin lukenut muutaman pätkän Jorge Luis Borgesin Kuvitteellisten olentojen kirjasta, etenkin luvun Enkelit Swedenborgin mukaan. Syntyi nopea ja intuitiivinen ja mihinkään uskonnolliseen ajatuskulkuun sitoutumaton versio näistä olennoista. Huumori on mukana jo rinnastuksessa enkelit - rukoilijasirkat.

Taidankin ruveta poliitikoksi, mutta puhun vain tällaisista asioista!


jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Eksopoliitikko!

Vesa Haapala kirjoitti...

Juu, sellainenkin.