Radiosta Jonas Bluen Fast Car ft. Dakota. Kaivoin tämän Tracy Chapmanin alkuperäisen auton vuosien takaa, tuli kuunneltua nuorena, autossa ja muutoinkin, silloisen tyttöystävän sängyssä Pihlajatiellä c-kasetilta. Hieno biisi.
9 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Autobiisien ykkönen mulle on Springsteenin Used Cars, jossa köyhä ja maan matosista koostunut pyhä perhe ajaa pikkukaupungissa uudella käytetyllä (!) autollaan, pikkusisko syö jäätelöä helteessä ja vähän myöhemmin töttää auton torvea huvikseen, isoveli miettii elämää, hitaasti, hitaasti, katselee isäänsä, aavistelee omaa kohtaloaan, rahasta on ainainen pula ja koko perheen toivo on: Mister, the day the lottery I win / I aint never gonna ride in no used car again. Biisistä on tehty hieno cover, jossa on ehkä maailman hitain tempo, naislaulaja, Ani DiFranco laulaa kuiskausta hiljempaa ja triangeli (!) kilkahtaa välillä. Väliosa on sitten mestarinäyte: "Now the neighbors come from near and far/ As we pull up in our brand new used car/ I wish he'd just hit the gas and let out a cry and tell 'em all they can kiss our asses goodbye"
(Karnhunkiven perheellä menee paljon paremmin, vaikka auto lipesikin kädestä. Autossa olemisen kuvauksia on muuten aina ihan liian vähän kirjallisuudessa.)
No noista autoista en tiedä, esityskin jäi jotenkin vaisuksi herättämättä tunteita, mutta se kirjan yhteyteen vihjaamasi, blogin loppuun laittamani, video on hyvä.
Laitoin äsken sen kirjastasi tekemäni jutun Facebookiin, niin kuin aina uuden julkaisuni kanssa tapaan menetellä. Se on osoitteessa: https://www.facebook.com/pikkuliisu
Kun laitoin blogini linkin kommenttiosioosi, se ei toiminut, huomasin. Mutta onhan siisä Liisu, joka toimii linkkinä. Nippaa tästä! jospa sattuisi nyt onnistumaan,
luulen, että fc:n kuuntelukokemukseen vaikutti voimakkaasti erittäin miellyttävä seura. Pidän silti yhä biisistä, joka oli aikansa populaarimusaa. En voi olla jatkuvasti vertaamatta nykysoittolistojen ja hittiartistien taitoja esim. niihin 80-luvun tyyppeihin, joita silloin kuuli kaikkialla (Michael Jackson, Whitney Houston, Bruce Springsteen, Dire Straits, Sting, Paul Simon, U2, monista muista puhumattakaan). Tasoero on valtava jo aivan perusmusaosaamisessa, vaikka nykyinen tuotanto ja muu olisi kehittynyt kuinka. Tarkoitan siis ihan radiomusaa enkä mitään taidetta. Mumford & Sons juurineen ja banjoineen toimii kyllä.
suomalaisista kirjailijoista Veijo Meren romaaneissa ollaan paljon liikkeellä autoilla, junilla jne. Esimerkisi muutenkin hienossa Peiliin piirretyssä naisessa on mahtavia kuvauksia liikkeelläolosta.
Joo, Merellä onkin, mutta eikös se ollut mies itsekin liikkeessä koko ajan, sekä suustaan että jaloistaan. Pidän siitä koska sellaista rauhallista menoa en ole itsekään aina, enkä aina vieläkään, etsinyt, en ole siis mielen tasapaino-gurujen riistaa. Sopiva rauhattomuus on hyvin sopivaa. Auto, vanhakin, on hyvä tapa saada maisema vilkkumaan silmäkulmissa. Parempaa kuin tv. Itse olen siihen vasta myöhemmällä iällä tutustunut. Autoilu on olemista, liikettä, ei mitään tuulitakkimiesten mekaanista siirtymistä kustannustehokkaasti tai teknisen tyylikkäästi paikasta a paikkaan b. Eikä tarvita edes mitään Euroopan kylä- ja vuoristoteitä. Helsinkistä Tammisaareen sitä alinta kiemurtelevaa rantareittiä ja tunnet olevasi elämäsi retkellä ellet sitten ole ihan vaikutteilla ja kokemuksilla ylikyllästetty tunnoton hipsteri tai kävelevätaiainapyöräilevä puritaaninen ihmisekosysteemi.
Älkää nyt vaan lähtekö kuitenkaan liikkeelle HelsinKistä. Mutta rantareittiä Inkoo-Tammisaari suosittelen pieneen tyytyville perheille sinne tänne ja takaisin. Matkalla kohtaatte mm. villejä jalopuita ja ikiaikaisia lehtoja, vaikka havukansaa olemmekin. Mutkan takaa käytte mutkaan huomaamatta ettei tämä muka kannattanutkaan. Used or fast car - it´s all the same. jope
Totta, ja ilman autoa olisi jäänyt näkemättä sekin miten Suomen maaseutu tyhjenee, vuodesta toiseen yhä enemmän. Kauniit, karut tai rehevät maisemat, laudoitetut tai levytetyt ikkunat, tyhjät liikehuoneistot, ihmisiä vielä yrittämässä kaikenlaista, ja luonto kaiken yli majesteettisena, Kainuussa esimerkiksi mieletön alakulo ja taju siitä mitä aika ja muutos merkitsevät ihmiselämässä; tämä kaikki autonikkunasta yhtä aikaa niin nolona ja luonnollisena, että on pala kurkussa, kun sitä ajattelee, ihmisen pyrkimystä ja turhaa työtä, katoavaisuutta ja typeryyttä.
Hitto, siehä puhut ku mie! Aina autossa lapseni saa kuulla pitkän ja melkein itkuisen höpinän maaseudusta ihmisen parhaimpana paikkana ja maanviljelystä, kalastuksesta ihmisen kaikkein oikeimpina töinä ja rikoksesta jolla noista ammateista on tehty marginaalia ja maaseutu tyjennetty tyhjän perään kaupunkeihin kuluttamaan. jope
9 kommenttia:
Autobiisien ykkönen mulle on Springsteenin Used Cars, jossa köyhä ja maan matosista koostunut pyhä perhe ajaa pikkukaupungissa uudella käytetyllä (!) autollaan, pikkusisko syö jäätelöä helteessä ja vähän myöhemmin töttää auton torvea huvikseen, isoveli miettii elämää, hitaasti, hitaasti, katselee isäänsä, aavistelee omaa kohtaloaan, rahasta on ainainen pula ja koko perheen toivo on: Mister, the day the lottery I win / I aint never gonna ride in no used car again.
Biisistä on tehty hieno cover, jossa on ehkä maailman hitain tempo, naislaulaja, Ani DiFranco laulaa kuiskausta hiljempaa ja triangeli (!) kilkahtaa välillä.
Väliosa on sitten mestarinäyte: "Now the neighbors come from near and far/
As we pull up in our brand new used car/
I wish he'd just hit the gas and let out a cry and tell 'em all they can kiss our asses goodbye"
(Karnhunkiven perheellä menee paljon paremmin, vaikka auto lipesikin kädestä. Autossa olemisen kuvauksia on muuten aina ihan liian vähän kirjallisuudessa.)
jope
No noista autoista en tiedä, esityskin jäi jotenkin vaisuksi herättämättä tunteita, mutta se kirjan yhteyteen vihjaamasi, blogin loppuun laittamani, video on hyvä.
Laitoin äsken sen kirjastasi tekemäni jutun Facebookiin, niin kuin aina uuden julkaisuni kanssa tapaan menetellä. Se on osoitteessa: https://www.facebook.com/pikkuliisu
Kun laitoin blogini linkin kommenttiosioosi, se ei toiminut, huomasin. Mutta onhan siisä Liisu, joka toimii linkkinä.
Nippaa tästä! jospa sattuisi nyt onnistumaan,
Jope ja Liisu,
luulen, että fc:n kuuntelukokemukseen vaikutti voimakkaasti erittäin miellyttävä seura. Pidän silti yhä biisistä, joka oli aikansa populaarimusaa. En voi olla jatkuvasti vertaamatta nykysoittolistojen ja hittiartistien taitoja esim. niihin 80-luvun tyyppeihin, joita silloin kuuli kaikkialla (Michael Jackson, Whitney Houston, Bruce Springsteen, Dire Straits, Sting, Paul Simon, U2, monista muista puhumattakaan). Tasoero on valtava jo aivan perusmusaosaamisessa, vaikka nykyinen tuotanto ja muu olisi kehittynyt kuinka. Tarkoitan siis ihan radiomusaa enkä mitään taidetta. Mumford & Sons juurineen ja banjoineen toimii kyllä.
Jope,
suomalaisista kirjailijoista Veijo Meren romaaneissa ollaan paljon liikkeellä autoilla, junilla jne. Esimerkisi muutenkin hienossa Peiliin piirretyssä naisessa on mahtavia kuvauksia liikkeelläolosta.
Joo, Merellä onkin, mutta eikös se ollut mies itsekin liikkeessä koko ajan, sekä suustaan että jaloistaan. Pidän siitä koska sellaista rauhallista menoa en ole itsekään aina, enkä aina vieläkään, etsinyt, en ole siis mielen tasapaino-gurujen riistaa. Sopiva rauhattomuus on hyvin sopivaa. Auto, vanhakin, on hyvä tapa saada maisema vilkkumaan silmäkulmissa. Parempaa kuin tv. Itse olen siihen vasta myöhemmällä iällä tutustunut. Autoilu on olemista, liikettä, ei mitään tuulitakkimiesten mekaanista siirtymistä kustannustehokkaasti tai teknisen tyylikkäästi paikasta a paikkaan b. Eikä tarvita edes mitään Euroopan kylä- ja vuoristoteitä. Helsinkistä Tammisaareen sitä alinta kiemurtelevaa rantareittiä ja tunnet olevasi elämäsi retkellä ellet sitten ole ihan vaikutteilla ja kokemuksilla ylikyllästetty tunnoton hipsteri tai kävelevätaiainapyöräilevä puritaaninen ihmisekosysteemi.
jope
Älkää nyt vaan lähtekö kuitenkaan liikkeelle HelsinKistä. Mutta rantareittiä Inkoo-Tammisaari suosittelen pieneen tyytyville perheille sinne tänne ja takaisin. Matkalla kohtaatte mm. villejä jalopuita ja ikiaikaisia lehtoja, vaikka havukansaa olemmekin. Mutkan takaa käytte mutkaan huomaamatta ettei tämä muka kannattanutkaan. Used or fast car - it´s all the same.
jope
Totta, ja ilman autoa olisi jäänyt näkemättä sekin miten Suomen maaseutu tyhjenee, vuodesta toiseen yhä enemmän. Kauniit, karut tai rehevät maisemat, laudoitetut tai levytetyt ikkunat, tyhjät liikehuoneistot, ihmisiä vielä yrittämässä kaikenlaista, ja luonto kaiken yli majesteettisena, Kainuussa esimerkiksi mieletön alakulo ja taju siitä mitä aika ja muutos merkitsevät ihmiselämässä; tämä kaikki autonikkunasta yhtä aikaa niin nolona ja luonnollisena, että on pala kurkussa, kun sitä ajattelee, ihmisen pyrkimystä ja turhaa työtä, katoavaisuutta ja typeryyttä.
Hitto, siehä puhut ku mie! Aina autossa lapseni saa kuulla pitkän ja melkein itkuisen höpinän maaseudusta ihmisen parhaimpana paikkana ja maanviljelystä, kalastuksesta ihmisen kaikkein oikeimpina töinä ja rikoksesta jolla noista ammateista on tehty marginaalia ja maaseutu tyjennetty tyhjän perään kaupunkeihin kuluttamaan.
jope
Joo,
pala kurkussa ajelen usein, lapset pyytää, että pitää soida nrj tai loop, ja minä ajan noissa tunnelmissa ja ihan eri musiikki päässä.
Lähetä kommentti