perjantai 20. syyskuuta 2019

Jäin vielä miettimään tuota "viimeistä otavalaista modernistia"



Niin, jäin siis miettimään vielä tuota "viimeistä otavalaista modernistia", joka oli Vesa Rantaman monin tavoin loistavassa kritiikissä.

Otavalla runoutta julkaisevia tekijöitä yhdistävä kirjallinen paradigma on varmasti modernismi. Sen voi havaita, kun lukee tänä vuonnakin ilmestynyttä runoutta. Ottipa minkä hyvänsä teoksen käteensä, voi olla varma, että halutessaan löytää yhteydet modernismiin.

Jos ajatellaan esimerkiksi sellaisia runoilijoita kuin Pauliina Haasjoki tai Saila Susiluoto tai minä, on kuitenkin selvää, että jokaisella on pikemminkin oma, yksilöllisesti hioutunut ja pitkään prosessoitu ja koeteltu runokädenjälki kuin tyyli, joka olisi helposti kytkettävissä haavikkolaiseen, anhavalaiseen, saarikoskelaiseen, mannerilaiseen tai muuhun modernismiin.

Haasjoen lyriikan kielessä ja olennaisessa luontosuhteessa voi nähdä kytkentöjä niin romantiikkaan, modernismiin kuin posthumanismiin. Susiluoto hyödyntää modernisteille tyypillistä roolirunoa ja proosarunoa sekä myyttejä, mutta myös tilallisia ja "pelillisiä" keinoja, esimerkiksi näin.

Minusta esimerkiksi me kolme muistutamme enemmän Helvi Juvosen kaltaisia tekijöitä, joita on vaikea suoraan luokitella. Selvennän omalta kohdaltani hieman mitä tarkoitan.

Itse olen tietoisesti yhdistellyt teosmuotoon erilaisia menetelmällisen ja genre- ja kaanonlähtöisen kirjoittamisen keinoja läpi viiden runoteoksen tuotantoni. Olen käyttänyt klassisia, romanttisia, symbolistisia, modernistisia, postmodernistisia ja 2000-luvun metamodernistisen nykyrunouden keinoja.

Esimerkiksi tässä viimeisessä, Hämärä ei tanssi enää, luokittelun tekee vaikeaksi se, että kyse on selvästi ja hyvin suoraan yhteiskunnallisesta runoudesta. Runokieleni on esteettisesti tässä paljon enemmän sukua Saarikosken 60-luvulla ja 80-luvulla kirjoittamille poliittisille, joskin myös politiikasta vetäytyville kokoelmille, samoin Sonnevin yhteiskunnallisesti tietoiselle lyriikalle, kuin anhavalaiselle modernismille. Teoksessa olen runokieleltäni ja teemoiltani periaatteessa vasemmistolainen olematta ideologisesti erityisen vasemmistolainen tai oikeistolainen.

Saarikoskeen minut yhdistää arkisten toimien kuvaus ja autofiktiivisten keinojen käyttö, samoin myytit. Omassa teoksessani myytit eivät ole antiikin myyttejä ja katso taaksepäin, vaan hyödynnän ja luen esiin lisääntymismyyttejä eri traditioista, lähinnä juutalais-kristillisestä perinteestä. Niihin yhdistyvät kaikkien käsillä olevat väestönkasvun tilastolliset tiedot ja ennusteet.

Tuon esille uudenlaista apokalyptiikkaa ja huomautan, miten aiemmat lisääntymismyytit, jotka ovat usein uskonnollisia, eivät ole edes osanneet käsitteellistää tai hahmottaa tilannetta, johon olemme ajautuneet antroposeeniin olennaisesti kuuluvan räjähdysmäisen väestönkasvun vuoksi. Tämä 1900- ja 2000-lukujen väestönkasvu on valtava planetaarinen ongelma, josta poliittiset toimijat pääasiassa vaikenevat poliittisen korrektiuden nimissä tai jonka he kiertävät jotenkin, ainakin pääosin. Siksi myös tehokkaat poliittisesti rakentavat ratkaisuehdotukset ovat jääneet aivan lapsenkenkiin. Nyt on luultavasti jo liian myöhäistä tehdä asialle nopeasti mitään.

Niin, olen siis poliittinen tai yhteiskunnallinen runoilija olematta perinteisesti vasemmistolainen ajattelija.

Oman lisänsä asiaan tuo teokseni metafyysinen ulottuvuus, joka ei palaudu maallistuneen länsimaisen ihmisen ajatteluun. Toisaalta tuo ulottuvuus ei ole tyypillistä tuonpuoleiseen katsovalle kristillisellekään ajattelulle. Se perustuu hyvin vähän mihinkään uskonvarmuuteen maailman kohtalosta. Pikemminkin se sanoo, ettemme tiedä mitä tapahtuu ja pystyykö kukaan pitämään asioita hallinnassa.

Kaiken kaikkiaan: tarkoitan tällä puheenvuorolla sitä, että jos modernismi tarkoittaa yksilöllisesti luotua runokieltä, jota ei monista kytkennöistä huolimatta voi palauttaa mihinkään erityisesti, vaan se keskustelee hyvin monien traditioiden ja aatteiden kanssa, niin olkoon sitten modernismia. Varmasti Anhavakin oli monessa mielessä tällainen modernisti.

Itse ajattelen olevani yhteiskunnallisesti ja metafyysisesti korostuvan tematiikkani puolesta pikemminkin metamodernisti, tietoisesti traditioita käyttävä kirjoittaja, jolla on aitoja ja vakavia kysymyksiä, joita poliittisesti ja ideologisesti sitoutuneella kentällä ei kyetä hahmottamaan. Terministä ja Ötzistä alkaen olen sitoutunut muodollisesti varhaisromantiikan progressiivisen universaalirunouden ideaan. Sen mukaan runous voi pitää sisällään kaiken yhteiskunnallisen viestinnän. Tätä periaatetta voi harjoittaa eri runoteoksissa eri tavoin, halutessaan myös hillitymmin ja esteettisesti säädellen.

Niin, esimerkiksi tällä perusteella olen enemmän Helvi Juvosen ja Juha Mannerkorven kaltainen kirjoittaja kuin Tuomas Anhavan tapainen, olkoonkin että pinnalta käsin en muistuta sen enempää Juvosta kuin Mannerkorpea.

Kaikkein vakavin viestini teoksessani ei liittynyt itse muotoon vaan väestökysymykseen. Esiin nostamani planetaarisen väestöräjähdyksen kysymys tuo aivan uuden näkökulman siihen antroposeenikeskusteluun, joka nykyrunoudessa vallitsee: yleensähän puhutaan vain öljylle ja fossiilisille nojaavasta tuotantotaloudesta, kapitalismista ja ilmastonmuutoksesta juurikaan väestöräjähdykseen puuttumatta. Kuitenkin on tosiasia, että Maan väkimäärä on kasvanut suunnilleen sadassa vuodessa noin kuudella miljardilla ihmisellä. On ihmeellistä, jos tätä ei kyetä näkemään valtavana yhteiskunnallisena haasteena ja puhumaan siitä suoraan, varsinkin kun kasvun on ennustettu jatkuvat seuraavat 80 vuotta. Väitän, että tämä kasvu seuraamuksineen uhkaa romuttaa konkreettisesti niin luonnon kuin tuntemamme yhteiskunnat.

Toivottavasti en ole viimeinen kirjailija Otavalla tai muualla, joka ottaa asian puheeksi, olkoonkin, että tällainen puhe voi olla lähinnä todistamista ajasta. En usko, että sillä on suurta ja poliittisesti mullistavaa vaikutusta, koska ratkaisun avaimet ovat pitkälti muualla kuin omissa käsissämme.

PS. Tämä ei ollut suinkaan mikään moite "anhavalaisuutta" ja "viimeistä otavalaista modernismia" kohtaan vaan ajatus, joka noista luokitteluista heräsi. Eri lukijat voivat luonnollisesti painottaa asioita haluamallaan tavalla ja se on suorastaan pakkokin, kun kirjoitetaan sanomalehtimitassa. Kirjoittajan määritelmä itsestään on aina vain yksi määritelmä.

PS. Totta kai myönnän olevani modernisti siinä mielessä, että kieleni on säädeltyä ja jokseenkin kontrollissa myös sikäli että teoskokonaisuudet ovat ajatuksellisesti koherentteja ja detaljeihin saakka mietittyjä silloinkin kun ne lähtevät etenemään kieltä pitkin. Vai onko tämä enää mikään kriteeri modernismille?

1 kommentti:

Laura Antonio kirjoitti...

Hyvää päivää ystäviä, nimeni on Antonio Laura Lund-Ruotsista, olen lääkäri ammatin mukaan, 45-vuotias. Lukekaa ystävällisesti todellisen elämäni todistukseni siitä, kuinka palautin takaisin rakkauden ja luottamuksen avioliittooni, minulla on hyviä aikomuksia siitä, että nämä tiedot auttavat tätä lukevaa henkilöä parantamaan sydäntä ja palauttamaan kadonneen rakkaussuhteen 2 päivän kuluessa. Stoy voi olla samanlainen, olin naimisissa Antonio kanssa neljä vuotta, viime kuussa hän hajosi kanssani, tein kaiken saadakseni hänet rakastamaan minua, mutta kaikki mitä tein oli turhaan, halusin häntä takaisin niin paljon, koska meillä oli kaksi pientä lasta yhdessä ja rakastan häntä niin paljon, etten voi elää ilman häntä, kysyin häneltä kaiken, tein lupauksia, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani kollegalleni työssä, hän on hyvä ystäväni ja hän kehotti minua ottamaan mieluummin yhteyttä rakkauden oikeinkirjoittajaan, joka voisi auttaa minua rakkauden palauttamisessa, mutta olen sellainen henkilö, joka ei koskaan ajatellut, että rakkauden loitsun osuus oli olemassa tai voi toimia, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla sitä, lähetin sähköpostia minulle oikeinkirjoituskanavan yhteystiedot, jotka hän antoi minulle ja harvoille kunnille, kun sain vastauksen. Dr.Oduduwa kertoi minulle, että hän voi auttaa minua palauttamaan mieheni, se oli Ei hätää siitä, että kaikki menee hyvin ennen kolme työpäivää, seurain huolellisesti kaikkia hänen ohjeita siitä, mitä minun tulee tehdä kotona keskiyön rakkausloitsun rukouksen aikana. Oduduwa käynnisti rakkauden oikeinkirjoituksen osan ilmaan ja yllättäen toisena päivänä se oli noin klo 6.00. Aviomieheni rakkauspartneri soitti minulle matkapuhelimella, olin niin yllättynyt, koska aviomieheni on kieltäytynyt soittamasta minulle tai lähettämästä minulle tekstejä viimeisen kolmen viikon ajan, yhtäkkiä hän soitti pyytääkseni anteeksi ja sanoi, että hän palaa kotiin käymään luokseni ja lapseni pian. Siitä päivästä lähtien, kun hän soitti minulle, hänellä on ollut soittoääni ja tekstiviestejä minulle joka päivä, tänään hän soitti, että vastasin puheluun ja hän sanoi taas, että hän on niin pahoillani kaikesta, mitä tapahtui, että hän halusi minun antaa anteeksi ja palata hänelle. rakkauden kumppanina, että hän rakastaa minua niin paljon. Olen niin onnellinen, ja vasta tänään aloimme elää onnellisina yhdessä perheenä. syvällinen kiitollisuuteni menee Dr.Oduduwalle hänen lahjallisista voimistaan ​​palauttaa rikkoutunut avioliitto ja palauttaa entinen rakkauskumppani 2 päivän kuluessa rakkauden oikeinkirjoitusrukoukseen, joka toimii. Suosittelen häntä vilpittömästi kaikille, jotka etsivät kiireellistä rakkauden palauttamista (dr.oduduwaspellcaster@gmail.com)