Karhunkiven teemat palaavat - jokunen ajatus opetustoimen inkluusiokokeesta

Romaanini Karhunkivi julkaistiin 2016. Sen teemoina olivat lasten psyykkinen pahoinvointi, lastensuojelu, perheiden jaksaminen sekä utopistiset opetusjärjestelyt, jotka tunnettiin ainakin Vantaalla integraation ja inkluusion nimillä. Kotikaupunkini opetusvirastossa niihin hurahdettiin täysillä, koska uudet pedagogiset ideat yhdistivät säästöt ja demokratian. Ja Vantaa oli tämän edistyksellisyyden airut!

Voin sanoa ihan suoraan, että omalta osaltaan nämä utopistiset järjestelyt pilasivat vanhimman poikamme nuoruuden siltä osin kuin koulu sen voi pilata, joskin opettajat tekivät parhaansa hänelle osoitetussa lähikoulussa. Kiitos siitä opettajille ja fiksulle rehtorille. Vahinko tuli vain oman erilaisuuden paljastumisen, itsetunnon romuttumisen ja häpeän myötä, jotka kaikki tapahtuivat yläkoulun ensimmäisellä luokalla, nuoren kannalta kriittisellä hetkellä.

Mikä meni pieleen? Vantaa hajotti hallinnollisella päätöksellä erinomaiset erityisopetuksen keskittymät, poikamme kohdalla Veromäen erityisopetuksen keskittymän, ja siirsi valtaosan oppilaista lähikouluihin, joissa ei ollut laadultaan erityiskeskittymää vastaavia opetusresursseja eikä edes periaatteessa mahdollisuutta vastaavaan tasoon.

Itse näin tilanteen opetushallinnon ja sivistystoimen junailemana ideologispohjaisena kokeena, jossa koehenkilöinä toimivat erityisen tuen tarpeessa olevat lapset.

Pakotettu ja aivan epärealistinen hanke kuorrutettiin demokratia-, ihmisoikeus- ja lastenoikeusretoriikalla. Aivan vastaavia hankkeita toteutetaan poliittisista syistä yhteiskuntamme eri tasoilla tänäänkin.

Olen monesti miettinyt, mitä pojalleni ja hänen halulleen kouluttautua kuuluisi jos hän olisi saanut opiskella yläkoulunsa ajan siinä osaavassa ja turvallisessa koulussa, joka tuhottiin lähikouluperiaatteen ja inkluusion, demokratian ja ihmisoikeuksien nimissä. En suinkaan syytä kaikesta opetustoimea, se olisi lapsellista, mutta toisaalta en voi muuta kuin kiroten sihahtaa: Saatanan ideologiset tunarit.

Olen kompuroinut läpi monen raivon ja toivottomuuden päivän ja unettoman yön, jotka olisivat olleet tarpeeksi raskaita ilman hyvien ihmisten järjestämää kampittamistakin.

Samalla tämä tapaus, se mitä Vantaalla tapahtui erityislapsille, oli ensimmäinen kosketukseni kunnallis- ja koulutuspolitiikan arkeen. Opin paljon yhteiskunnan päätöksenteon logiikasta. Samoin opin, että puolueet ja virastot ovat täynnä eri tavoin inhimillisiä ihmisiä. Jotkut ovat hyviä ja ymmärtäväisiä, jotkut ovat kylmiä ja kovia. Joissain puolueissa haihattelu ja uuden etsiminen ovat liki itsetarkoituksellisia toimia.

En viitsi mainita nimiä ja puolueita, mutta sain hyvin karun kuvan liki jokaisen puolueen toiminnasta. En ehkä kuitenkaan niin karua kuin kaupungin virastojen toiminnasta. Tärkein oppini oli oppia olemaan luottamatta poliitikkoihin ja ideologisiin suunnittelijoihin ja lobbareihin, jotka esiintyvät hyvinä ihmisinä.

Olimme vanhempina yhteydessä kaikkiin keskeisiin puoluetoimijoihin sekä opetustoimeen. Saldona yksi ymmärtäväinen kokoomuslainen, jonka tapasimme eduskunnassa, kaksi erittäin avuliasta vihreää, jotka eivät olleet tuolla hetkellä mukana kunnallispolitiikassa, ja systeemin sisällä yksi perussuomalainen, joka ainoana asiaa kaupunginhallitukselle valmistelleen elimen jäsenenä ymmärsi, mitä vanhempina ja huolestuneina kuntalaisina sanoimme. Tämä nainen puolusti meitä julkisesti ja äänesti opetuslautakunnan esitystä vastaan.

Lisää nyttemmin monin osin epäonnistuneeksi osoittautuneesta ja huonosti resursoidusta inkluusiokokeesta tässä Ylen jutussa. Jutun lopussa on lista poliitikoista ja heidän käsityksestään erityisluokkien lisäämisen tarpeesta.

En kommentoi mitään muuta kuin että lista vahvistaa omat käsitykseni ja kokemukseni siitä, miten hyvin kansaa edustavat henkilöt ylipäänsä ovat kartalla siitä, mitä maassa tapahtuu.

Vantaalla katastrofi oli kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien junailema ja siunaama, muut tulivat perässä joko ideologisessa hurmoksessa tai hampaat irvessä.

Puhun niin totta kuin osaan (Party Remix)*

Puhun niin totta kuin osaan en ylipäätään puhu

mitään muuta

ja jos joku on puhunut muunneltua totuutta

tai sivu suunsa tässä asiassa

on tapahtunut informaatiokatkos

minun viestintääni on sanottu epäselväksi

mutta toisten viestintä on vielä epäselvempää

pyydän kunnioittavasti että vapautatte minut

ja siksi ihan oman oikeusturvani vuoksi

tahdon saada vastaukset kirjallisina

oman oikeusturvani vuoksi minulla on oikeus

oikeusvaltion menettelyjen mukainen oikeus

tähän minulla on perusteet minä puhun niin totta

kuin osaan en ylipäätään muuta kuin totta

mitkä ovat

ne perusteet jonka takia he ylipäätään ovat sitä mieltä kun ovat

viestinnässä ja muussa on ollut tarkentamisen varaa

kukaan ei ole täydellinen

tästä tullaan huomenna keskustelemaan

tahdon argumentit kirjallisena

minä puhun ja vedän johtopäätökseni

en ole mihinkään häipymässä olen tarvittaessa

käytettävissä  olen käynyt tasavallan presidentin puheilla

ei minua hävetä olla ollenkaan mukana   toimintakyky on täydellinen

palaan Washingtonista nopeutetulla aikataululla

lennän Brysselistä Suomeen jo aamukoneella

ei ole mitään tausta-ajatusta

annamme tukemme tähän järeään toimeen

ja omalta osaltani haluan kiittää lyhyestä mutta hektisestä

yhteistyön kaudesta  mitä

äänenikö käheä   minulla on flunssa ja aika vähän villoja

jatkamme samalla kokoonpanolla

tämä ei ole testamentti

olemme toimineet tiiminä vaikeissa tilanteissa

aiemminkin



*Herkkusekoituksen tarjoavat hallituspuolueet ja Suomen tasavallan presidentti