COV ui hittibiiseihin

Kirkan Niin paljon se sattuu on paljon ajankohtaisempi kappale, kun sen kuuntelee COVID-korvalla,

Niin COVin se sattuu...


Tai mitä sanotte Katri Helenan Kesän lapsesta -- ei tarvita kuin pieni viruksen puraisu, ja kaikki on ainakin hetkeksi pilalla:


Mä unestani taas jo herään kesätuuleen,
Ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen.
Kesämieli on taas COVin vallaton.
Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.
Mä odotellut oon niin monen monta päivää.
Nyt kesäloma on, en tunne surun häivää.
Sydän sykkimään, ystävää etsimään!
Taas elämältä maistuu tää.


Puhumattakaan näistä:

Apulanta, Pakkomielle: "Pakkomielteessä / COVin vähän tervettä / Yhdessä kierteessä loputtomiin"

J. Karjalainen, Keihäänkärki: "Poika poloinen, COVin on tutun oloinen"

Maija Vilkkumaa, Liian kauan: "Joo talvi, joo se oli / niin COVin omituinen, märkä ja luinen"

Värttinä, Ottajat: "Niin lie kahta kaipaeli / kolmatta COVin kyseli"

Laura Närhi, Tuhlari: "Osais sua COVin paljon ehkä rakastaa"

Y. U. P, Beelsebub ei nuku koskaan: "Naapureidensa elämä / COVin rouvaa kiinnostaa"

Maustetytöt, Talvi Talvikin kanssa: "Sen opin sinä talvena COVin hyvin / kun heitettiin vain sikaa tuvalla / Se on parasta, että on mielissään, / kun elämä häviää lopulta aina kuitenkin."

Modernismin jälkeinen runous

Jos jotakuta kiinnostaa modernismin jälkeinen runous ja uusi kirjallisuudentutkimus, niin nyt olisi helposti netissä luettavana 112 sivun paketti Päivi Koiviston ja meikäläisen toimittamana, olkaapa hyvät: https://journal.fi/joutsen-svanen/issue/view/6242

Käsittelyssä muiden muassa Leevi Lehdon, Ulrika Nielsenin, Lassi Nummen ja Eino Santasen sekä monen muun nykyrunoilijan runoutta uusista näkökulmista. Aiheina metamodernismi, kieltenvälisyys, ekologia, modernismi ja posthumanismi, runouden poliittisuus / yhteiskunnallisuus ja sen sellaista. Tutustukaahan!